Siirry pääsisältöön

Elämäni nyt - Piritan tarina, osa 2.

Muistatteko Piritan? Naisen, jonka tarinaa kävimme muutama teksti sitten läpi. Naisen, joka sairastaa syömishäiriötä ja jolla on vahingollisia ihmissuhteita takanaan. Tarina saa nyt jatkoa, Pirita halusi vielä jakaa ajatuksia siitä, millaiseksi hänen elämänsä on muuttunut. 


”Personal training -koulutus oli pitkään haaveeni. Kävin 90- luvun lopulla kuntosaliohjaajan koulutuksen ennen sairastumistani. Elämäni oli silloin henkeen ja vereen yhtä treenaamista. Lihasten muokkaamista ja erottuvuuden hakemista. Nyt 20-vuotta myöhemmin ajatukset ovat aika paljon kypsempiä ja enemmän elämää laajemmalle katsovia. Historiaa ei kuitenkaan pääse karkuun ja se kulkee mukana.


Kynnys koulutukseen lähtemiselle oli korkea, ajattelin olevani kehäraakki vanhus. Tämä osoittautui turhaksi huoleksi, koska varsinkin henkisellä puolella se oli vain pelkkä vahvuus. Jalka ei nouse niin korkealle, kuin nuorempana ja nivelet paukkuvat, mutta oman kropan tuntemus huomattavasti parempi kuin nuorempana.


Koska olen löytänyt itselleni liikunnan ilon ja tasapainoisen energisen elämän, niin minulla on suuri kaipuu ammentaa sitä myös muille. Kuulen ympärilläni jatkuvasti valitusta kiloista, unettomuudesta sekä energian puutteesta. Tämä oli motivaationi koulutukseen lähtiessä.


Kouluttajina meille on tärkeää, että jokaiselle opiskelijalle tulee nähdyksi, kuulluksi ja ymmärretyksi tulemisen fiilis. Oppiminen voi olla rentoa ja hauskaa ja silti täyttä asiaa. Tämän kuvan nappasin muutama viikko sitten Tampereella, jossa olimme huikean kollegani Toni Sallilan kanssa kouluttamassa Trainer4You Kuntosalivalmentaja -ryhmää. 

Olin itse päässyt kalorivankilasta ja kulutusta näyttävistä mittareista, ja halusin lisätietoa siitä, mikä olisi oikea suunta ohjata ihmisiä rentoon, mukavaan ja stressittömämpään elämään ilman laskureita ja kitukuureja.


Kurssillamme oli eri-ikäisiä ja eri lähtökohdista ja kuntotasoista olevia kivoja tyyppejä. Meillä oli aivan fantsu ryhmä ja heille olikin helppo kertoa omasta anorexiasta ja muista syömishäiriön muodoista. Ryhmätöitä teimme kurssilla paljon ja pohdimme erilaisten asiakkaiden harjoituttamista ja ohjelmien tekoa. Oli hienoa miettiä yhdessä erilaisia esimerkkitehtäviä. 


Myönnän että välillä syömishäiriö nosti päätään kurssilla. Tätä tapahtui silloin, kun puhuttiin ravinnosta, laihduttamisesta ja rasvanpoltosta. Kaikki kalorit tulivat takaraivosta, vanhasta tottumuksesta ja muistista. Hiilaripelko ja rasvapeikko sekä syömisen hallinta. Yksi peikko kohotteli päätään silloin, kun puhuimme kisatreenistä ja lihasten kasvattamisesta.



Kouluttajat antavat runsaasti esimerkkejä oikeisiin tekniikoihin liittyen ja esimerkit lähtevät aina aloittelijan ja/tai heikkokuntoisen näkökulmasta. 

Päässäni nosti pieni syyllisyyden peikko päätään minulle kuiskutellen, että miksi et ole treenannut kovempaa? Miksi et ole pitänyt itseäsi kurissa? Lopeta hiilarit!! Tee itsestäsi veistos!! Muista kurinalaisuus!!! Myönnän, että ajoittain oli haastavaa. 


Pitkälle plussalle personal trainingin -opintie ehdottomasti jäi. Kouluttajat olivat huikeita ammattilaisia ja olin motivoitunut opiskelemaan. Tuli tunne, että haluaisi vain kuunnella näitä eläviä tietosanakirjoja ja oppia varsinkin ihmisten anatomiasta ja käyttäytymismalleista.

On aina ilo kuunnella kouluttajia, kenellä paljon oikeita omia kokemuksia repussa, joista ammentaa.


Syvällä anoreksiassa, missä itse olin, on vaarallista liikkua kovilla tehoilla. Kun näen luisevan ihmisen silmissään lasittunut katse, se kouraisee joka kerralla. Tiedän, mikä tuska silmien takana on. Halu auttaa on kova, mutta tiedän että siinä tilassa ei ihminen ota vastaan mitään. Tämä on myös haasteellista kuntosalinpitäjillekin. Missä menee raja?


Ihmiset tekevät laihuuden ihannoinnista itselleen vankiloita. Tässä uskon, että pystyn olemaan avuksi. Haluan opastaa kivaan ja tulokselliseen liikuntaan ja treenaamiseen siitä nauttien. Tasapainoisen liikkumisen ja syömisen kautta tasapaino saavutetaan pikkuhiljaa.  Tavoitteenani olisi saada erilaiset kitudietit ja kuntokuurit loppumaan. Tämä sama pätee myös ahmimishäiriöisiin ja ylipainoon.



 Monet opiskelija nykäisevät tauolla hihasta ja jäävät koulutuksen jälkeen juttelemaan ja joskus asioista sitten jutellaan erikseen sovittuna aikana lisää. Tälllä ryhmällä oli Tampereella huikeaa tekemisen meininkiä :) 

On pitkä henkinen prosessi parantua syömishäiriöstä. Liikuntaa kannattaa mielestäni vähentää, jos tuntuu että siihen pakoilee omia tunteitaan ja pahaa oloa. Pitkällä juoksulla se kannattaa, koska ilo löytyy tuplana, kun myös henkinen hyvinvointi saadaan balanssiin.



MITEN VOIN ITSE NYT?


Tunnen olevani elämäni kunnossa ja tasapainossa. Stressinsietokykyni on kasvanut huimasti. Olen onnellisessa, vapaaehtoisessa ja aikuisessa parisuhteessa. 


Oma keho on minulle nykyään arvokas. Olen oppinut arvostamaan sitä. Rakastan myös edelleen treenaamista ja hartain toiveeni on, että olisin terve ja saisin liikkua vielä pitkään.

Nuorena sitä ei ajatellut, mutta liikaa rääkätty kehoni kyllä muistuttaa itsestään, että kovaa ajoa ollut. Syömishäiriö jätti jälkensä, mutta nautin aina liikkeestä ja varsinkin raudan ihanasta tunteesta käsissäni.


Kehoni on naiseksi varsin voimakas. Haluan tuntea, että jaksan ja voin hyvin. En käytä puntaria. Tiedän heikkouteni ja virheeni, mutta osaan olla jo kiitollinen ja miettiä tulevaa. Tästä ei enää nuorruta...


Mikäli treenaaminen menee aina perheen ja muiden sosiaalisten suhteiden, jopa työn, edelle, kannattaa mielestäni pysähtyä miettimään, mistä tässä on oikeasti kyse. Itse treenaan edelleen useita tunteja viikossa, mutta se on monipuolista ja vaihtelevaa Mikäli väsyn, pidän taukoa enkä enää pakota itseäni mihinkään. Liikunta antaa virtaa ja auttaa jaksamaan. Tätä samaa ilosanomaa haluan jakaa omille asiakkaillenikin. Liikunnan lisäksi nautin mieheni kanssa rentoilusta, luonnosta, lukemisesta ja nukkumisesta. 


On tärkeää, että oma mieheni sanoo kauniita asioita ja arvostaa. Tuntuu hyvälle olla hyväksytty. On ihanaa, kun mieheni koskettaa minua. Emme koskaan eroa ilman halausta ja erosuukkoa. Meillä kosketellaan paljon, nauretaan ja jutellaan aivan kaikesta. Uskon että meistä jokainen kaipaa läheisyyttä, mutta vastavuoroisesti myös omaa tilaa ja aikaa. Sitäkin meillä on. 


Hyvän parisuhteen kautta elämästäni on hävinnyt kaikki se negatiivinen, mitä minulle vuosikaudet syötettiin, ja mitä itse olen myös ruokkinut. Olen ollut ihmissuhteissa, joissa huomiota on liikaa kiinnitetty ulkoisiin tekijöihin. Nyt on rakennettu pohjaa hyvin vahvalle henkiselle puolelle. Se on sytyttänyt minut ihmisenä uudestaan eloon. 


On elintärkeää saada olla juuri sellainen, kuin olen."



LIINAN LOPPUSANAT


Minulle terapeuttina tuottaa iloa nähdä ja kuulla ihmisten tarinoita elämästään. On kunnia saada olla osa sitä tarinaa ja hetki rinnalla kulkijana. Nämä kaksi ammattiani täydentävät ihanasti toisiaan ja tuovat syvyyttä ihmisen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin ymmärtämiseen. Olen sekä kouluttaja, että terapeutti. Joskus, jonain päivänä, toivottavasti myös terapeuttien kouluttaja. 


Toivon Piritalle iloa ja onnea ja voimia elämään. Hän on aivan mahtava, kultainen ihminen. Syömishäiriöstä ja häiriintyneestä kehosuhteesta ei koskaan pääse täysin eroon, mutta sen kanssa voi kuitenkin oppia elämään ja itseään ymmärtämään päivä päivältä enemmän, rakkaudessa - ja rakkaudesta <3



<3



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pulmat kehosuhteessa

Jäin miettimään eilistä aihetta ja ajattelin vielä jatkaa siitä suoraan ainakin yhden postauksen verran. Toiveita asian käsittelystä otetaan vastaan :) Eli jos sinulla on esimerkiksi jokin oma tarina, jonka toivot julkaistavan (anonyyminä ja niin ettei sinua tunnisteta) ja jota toivot kommentoivani, voit laittaa minulle viestiä osoitteeseen liina@liinasievers.fi. Otan myös aihe-ehdotuksia asian tiimoilta (tai jotain muuta seksuaalisuuteen liittyvää) ilolla vastaan! Pulmallinen kehosuhde Joskus omassa kehossa eläminen tekee elämisen vaikeaksi, meillä suurimmalla osalla taitaa olla siitä kokemuksia.. Turvotus, erilaiset kivut, kuukautiset, muhkurat, peilikuva, bad hair day, you name it. Lievimmillään oma keho herättää yleistä tyytymättömyyttä. Joskus keho herättää voimakkaampia negatiivisia tunteita, kuten surua, inhoa ja pettymystä siitä, että unelmien kehon saavuttaminen tuntuu suorastaan mahdottomalta. Keho herättää huonommuuden tunteita, jos se ei vastaa oman ihanteen mukaista

Vääränlainen elämä

  Monet meistä elävät koko elämänsä tyytymättöminä itseensä. Kuvittele mahdollisimman täydellinen elämä .. Sellainen, missä olet juuri sellainen kuin olet, mitään muuttamatta, kaiken hyväksymättä. Missä kaikki muutkin saisivat olla juuri sellaisia kuin ovat. Ja sekin olisi ok. Millaista silloin olisi ...?   ”Mun elämä on NIIN perseestä. Pitäisi olla hoikempi, kauniimpi, nuorempi, vanhempi, seksikkäämpi, pienijalkaisempi, pystytissisempi, tiukkavatsaisempi, ohutreitisempi. Luomia on väärässä paikassa. Hiukset ovat liian ohuet, väärän väriset tai muuten vaan väärän malliset. Vatsaa turvottaa, allit hölskyvät, ja takapuolikin on joko liian iso, liian litteä tai sitten vika on housuissa. Kaikissa niissä.   Rahaa ei koskaan ole riittävästi, miksei se typerä pomo voi antaa palkankorotusta. Enkö muka ole antanut itsestäni kaikkea tälle yritykselle!?  Auto on vanha tai pieni, ruma tai tehoton. Ainakin pitäisi olla parempi kuin naapurilla. Kumppania saa aina hävetä, ei sekään osaa pukeutua eik

Mitä mulle kuuluu? Entä sulle?

 Heippa! Blogi on viettänyt hiljaiseloa viimeiset kuukaudet. Ehkä korona-lannistus vei hetkeksi mennessään, en tiedä. Olen etsinyt ja kaivannut inspiraatiota kirjoittamiseen, sitä kuitenkaan löytämättä. Nyt tulin siihen tulokseen, että inspiraation etsimisessä voi mennä loppuelämä. Hommiin pitää vaan tarttua ja alkaa saada juttuja aikaan! Vähän niin kuin joskus seksissä. Ei aina automaattisesti kovin haluta, mutta kun hommiin alkaa, voi pieni kipinä syttyä suureksikin roihuksi.  Mitä olen tehnyt viimeisinä kuukausina?   Luen paljon, mietin ja funtsin, liikun luonnossa, pidän huolta mun rakkaista ja he pitää huolta musta. Rakkautta on <3 Aika paljon kaikkea, nyt kun sitä miettii. Minulla todettiin perinnöllinen autoimmunisairaus, joka on alkanut tuhota kilpirauhastani. Olen huisin kiitollinen, että tämä vihdoin näkyi verikokeissa ja sitä päästiin asianmukaisesti hoitamaan. Elämä ei ole kovin pitkään kovin mukavaa, kun ei nuku eivätkä aivot toimi ja väsyttää ja masentaa ja kaikki on n