Mulle seksuaalineuvojana ja ensi viikolla (!) valmistuvana seksuaaliterapeuttina on tärkeetä, että mun asiakkaat kokee tapaamisissa tulevansa nähdyksi ja kuulluksi sekä ymmärretyksi. Oon itse kahlannut läpi aika hirveitä ajan jaksoja elämässäni ja monia vuosia on mennyt ikään kuin traumasumussa kaikenlaisista ällöttävistä tapahtumista, mitkä seurasivat toinen toistaan. Matka eheytymiseen on ollut pitkä ja se on opettanut nöyryyttä elämän edessä.
Olen oppinut ymmärtämään, että kaikki, mitä mun omassa elämässä on tapahtunut, ei tosiaankaan ole mun vika. Ja se, että joskus ihmiset vaan satuttaa toisia eikä se tarkoita, että ne ois välttämättä pahoja ihmisiä. Ne voi olla omien kokemustensa uhreja, oman menneisyytensä vankeja ja kaikki me loppujen lopuksi täällä huudetaan omaa hätäämme ja toivotaan, että meitä rakastetaan just tällaisina. Teot voi olla tuomittavia, mutta jokainen lapsi syntyy tänne viattomana ja puhtaana. Se ois tärkeetä meidän aikuisten aina muistaa. Vastuu on aina aikuisella.
Toi asiakkaan ääni tossa alla on yksi mua ammatillisesti eniten muokanneiden asiakkaiden tarinoista. Tän asiakkaan tarina on vaikea ja hän on kokenut elämässään kauheita ja pahoja asioita. Yhdessä me ollaan tarkasteltu pimeää ja etsitty tietä sieltä ulos. Ehkä mun omat työotteet ei ole ihan niitä konventionaalisimpia, mutta mun aiempi työkokemus toimintaterapeuttina sekä (personal trainerina että ravinto-)valmentajana on muokanneet mun tapaa tehdä työtäni nyt myös seksuaalisuuden saralla.
"Ennen kun aloin käydä sun luon olin oikeesti toosi hajal ja ihan irrallaan itsestäni. Mä en syöny mitää ja mul oli tosi paha ahistus kaikest traumasta mitä mul on käyny elämän aikan. Sä oot saanu mut syömään taas, sekä tuntee ja hyväksymään enemmän itteeni. Oot auttanu selvittään ja ymmärtään että kaikki mitä mul on lapsen tehty ei oo mun vika! Vaikka se on vaatinu sulta tosi monta toistoo nii vihdoin alan uskoo siihen itekki. Oot ollu mun tukena ja apuna ja oikeesti saanu mut tajuun et minkälaisen elämän ansaitsen ja haluun ja et mä oon ainut joka voi tehä asialla jotain❤️
Ku vertaa itteeni viime vuoteen, olin ihan apaattinen, ahistunu ja niin syväl syömishäiriössä et oot oikeesti joutunu tekee paljon töitä mun eteen ja sen eteen ett oon täs nyt. (Vaiks ite oonki tavalaa sitä työtä tehny, mut se miten tärkee oot tässä prosessissa on ihan käsittämätöntä!) Se ku päätin laittaa sulle viestii vuos sit ja pyytään apuu, oli maailman paras päätös minkä oon tehny ikin ja oon susta niin kiitollinen❤️"
Ennen kaikkea oon kiitollinen siitä, että oon saanut tehdä tätä matkaa yhdessä mun asiakkaan kanssa. Oon kiitollinen siitä luottamuksesta, mitä mun asiakas on mua kohtaan osoittanut. Miten vaikeina aikoina hän on uskaltanut luottaa muhun ja nyt ollaan jo tosi pitkällä. Me ollaan yhdessä joitain kertoja käyty psykiatrilla ja psykiatri kutsuu mua "tukihenkilöksi". Se kuulostaa aika hauskalta. Yhdessä me ollaan sit hihitelty sille nimitykselle. Kerran psykiatri totesi, että on ihme, että mun asiakas on noin pärjäävä ja pystyy käymään töissä ja on parisuhteessa sillä historialla, mikä hänellä on. Oon samaa mieltä. Hän on tosi sitkeä ja peruspositiivinen tyyppi, semmonen Selviytyjä isolla S:llä.
Meidän työ yhdessä jatkuu vielä, ja tukiverkostoon tulee uusia ihmisiä. Oon siitä iloinen. Mun asiakas on nyt siinä pisteessä, että hän uskaltaa jo nähdä tulevaisuuden ja kaiken sen mielenkiintoisen, mikä siellä odottaa. Oon hurjan ylpeä hänestä.
(Blogiteksi julkaistu asiakkaan luvalla)
Olen oppinut ymmärtämään, että kaikki, mitä mun omassa elämässä on tapahtunut, ei tosiaankaan ole mun vika. Ja se, että joskus ihmiset vaan satuttaa toisia eikä se tarkoita, että ne ois välttämättä pahoja ihmisiä. Ne voi olla omien kokemustensa uhreja, oman menneisyytensä vankeja ja kaikki me loppujen lopuksi täällä huudetaan omaa hätäämme ja toivotaan, että meitä rakastetaan just tällaisina. Teot voi olla tuomittavia, mutta jokainen lapsi syntyy tänne viattomana ja puhtaana. Se ois tärkeetä meidän aikuisten aina muistaa. Vastuu on aina aikuisella.
Toi asiakkaan ääni tossa alla on yksi mua ammatillisesti eniten muokanneiden asiakkaiden tarinoista. Tän asiakkaan tarina on vaikea ja hän on kokenut elämässään kauheita ja pahoja asioita. Yhdessä me ollaan tarkasteltu pimeää ja etsitty tietä sieltä ulos. Ehkä mun omat työotteet ei ole ihan niitä konventionaalisimpia, mutta mun aiempi työkokemus toimintaterapeuttina sekä (personal trainerina että ravinto-)valmentajana on muokanneet mun tapaa tehdä työtäni nyt myös seksuaalisuuden saralla.
Susanna Jussilan runoissa on herkkyyttä ja sisältöä <3
"Ennen kun aloin käydä sun luon olin oikeesti toosi hajal ja ihan irrallaan itsestäni. Mä en syöny mitää ja mul oli tosi paha ahistus kaikest traumasta mitä mul on käyny elämän aikan. Sä oot saanu mut syömään taas, sekä tuntee ja hyväksymään enemmän itteeni. Oot auttanu selvittään ja ymmärtään että kaikki mitä mul on lapsen tehty ei oo mun vika! Vaikka se on vaatinu sulta tosi monta toistoo nii vihdoin alan uskoo siihen itekki. Oot ollu mun tukena ja apuna ja oikeesti saanu mut tajuun et minkälaisen elämän ansaitsen ja haluun ja et mä oon ainut joka voi tehä asialla jotain❤️
Ku vertaa itteeni viime vuoteen, olin ihan apaattinen, ahistunu ja niin syväl syömishäiriössä et oot oikeesti joutunu tekee paljon töitä mun eteen ja sen eteen ett oon täs nyt. (Vaiks ite oonki tavalaa sitä työtä tehny, mut se miten tärkee oot tässä prosessissa on ihan käsittämätöntä!) Se ku päätin laittaa sulle viestii vuos sit ja pyytään apuu, oli maailman paras päätös minkä oon tehny ikin ja oon susta niin kiitollinen❤️"
Ennen kaikkea oon kiitollinen siitä, että oon saanut tehdä tätä matkaa yhdessä mun asiakkaan kanssa. Oon kiitollinen siitä luottamuksesta, mitä mun asiakas on mua kohtaan osoittanut. Miten vaikeina aikoina hän on uskaltanut luottaa muhun ja nyt ollaan jo tosi pitkällä. Me ollaan yhdessä joitain kertoja käyty psykiatrilla ja psykiatri kutsuu mua "tukihenkilöksi". Se kuulostaa aika hauskalta. Yhdessä me ollaan sit hihitelty sille nimitykselle. Kerran psykiatri totesi, että on ihme, että mun asiakas on noin pärjäävä ja pystyy käymään töissä ja on parisuhteessa sillä historialla, mikä hänellä on. Oon samaa mieltä. Hän on tosi sitkeä ja peruspositiivinen tyyppi, semmonen Selviytyjä isolla S:llä.
Meidän työ yhdessä jatkuu vielä, ja tukiverkostoon tulee uusia ihmisiä. Oon siitä iloinen. Mun asiakas on nyt siinä pisteessä, että hän uskaltaa jo nähdä tulevaisuuden ja kaiken sen mielenkiintoisen, mikä siellä odottaa. Oon hurjan ylpeä hänestä.
(Blogiteksi julkaistu asiakkaan luvalla)
Kommentit
Lähetä kommentti