Seksuaaliterapeutti Sievers

Meillä kirposi tänään aamulla mun kollegoiden kanssa värikäs keskustelu siitä, millaisia kuvia seksuaaliterapeutin on ok itsestään somessa jakaa.  Keskustelu sai alkunsa erityistason seksuaaliterapeutti Marja Kihlströmin omalla Puhu Muru -instatilillään jakamasta pyllybiksu -kuvasta. Marjan kuvan yhteydessä oli slutshamingiin liittyvä teksti siitä, miten naisen vartaloa on ok kommentoida.  Olen itse tuntenut Marjan monen vuoden ajan ja hän on ihminen, joka innosti myös mut lähtemään terapia-koulutukseen. Olen hänen kanssaan täysin samaa mieltä siitä, että kaikki ihmisen ulkonäköön liittyvä häiritsevä kommentointi ei todellakaan ole ok. Vaatteilla tai ilman.  Joskus myös positiiviseksi tarkoitettu kommentti voi saada negatiivisen merkityksen, jos ulkonäköä ja pudonnutta tai kohonnutta painoa kommentoidaan yhtään millään lailla. Tätä eivät monet tule edes ajatelleeksi. Miksi meillä on niin suuri tarve lokeroida ihmisiä ulkonäön perusteella?  Taustalta saattaa usein löytyä o

Seksuaaliterapiassa asiakkaiden kanssa usein sivutaan ravitsemusta koskevia asioita. Painonhallinta on monella isossa osassa omaa kehonkuvaa ja itsetuntoa. Miten kokee itsensä; miltä peilikuva näyttää, miltä näyttää muiden silmissä vaatteet päällä, saati ilman vaatteita.  Pystyykö seksistä nauttimaan, jos ajattelee näyttävänsä ihan kauhealta toisen silmissä? Joskus ajattelematon seksikumppani on voinut jopa möläyttää jotain loukkaavaa omasta kehosta, rinnoista, reisistä, vatsasta. Tällaiset jäävät mieleen itämään ja saattavat kasvaa niin isoksi möykyksi, että oma syömiskäyttäytyminen vääristyy ja kehittyy jopa syömishäiriöksi asti.  Usein painonhallintaan tarjotaan avuksi näennäisesti "itsestään selvää" keinoa. Syö vähemmän ja liiku enemmän, sillä se lähtee. Kuulostaako tutulta?  Jopa 90 prosenttia tällä ohjeella aloitetuista dieeteistä epäonnistuu. Miksi? No koska p ainonhallinnassa on kysymys paljon enemmästä kuin syödyistä ja kulutetuista kaloreista. Tasapainoi

Aloin aiemmin tänään miettiä halua ja rakkautta selaillessani Esther Perelin kirjaa "Mating in captivity". Miksi ihminen hakee turvaa ja miksi suurimmassa osassa pitkiä liittoja turva, rakkaus ja seksuaalinen intohimo erkaantuvat toisistaan? Onko toisiinsa sitoutuneiden ihmisten välillä aitoa rakkautta ilman himoa ja mitä on himo ilman rakkautta?  Me ihmiset kuljetaan kahdella eri bensalla meidän ihmissuhteissa. Molemmat niistä tuottavat meille mielihyvää.  Toista käytettäessä  aktivoituvat läheisyyteen ja rakkauteen valmistavat ja kumppanuutta vahvistavat tunteet. Näitä on esimerkiksi rakkauden kokemus, levollisuus, tyytyväisyys, rentoutuminen ja fiilis keskinäisestä tunneyhteydestä.  Toiseen puoleen  liittyvät energiset ja kiihottavat tunteet ja kokemusten tavoittelu, kuten himo toista kohtaan, onnistumisen kokemukset, jännite, erillisyys toisesta, innostuminen ja vietteleminen.  Haasteena meillä ihmisillä on usein juuri se, miten saada nämä seokset miksaamaa

Korona on ollut aika kova paukku. Sehän me ollaan tässä nähty, ihan maailman laajuisesti, miten syvästi se vaikuttaa. Se on koskettanut  monia meistä  monella eri tapaa ja monella tasolla.  Ite en oo nähnyt mun perhettä moneen kuukauteen. Siis vanhempia, siskoa ja veljeä ja niitten kaikkia lapsia. Ystävien kanssa ollaan oltu vaan etäyhteyksissä. Monet mun ystävistä kuuluu riskiryhmään, joten täytyy muistaa olla senkin takia olla ekstra-varovainen.  Onneksi mun ei oo tarttenut ihan yksin olla, se ois kaikkein kauheinta. Mun sydän on niiden yksinäisten luona, joilla ei oo ketään.  Jostain luin, että yksinäisyys on kohta suurempi terveysriski kuin ylipaino. Aika paradoksaalista, että korona on ajanut ihmiset koteihinsa ja monella tutut harrastukset ovat jääneet. Alkoholin kulutus on yhteiskunnassa noussut ja myös ylipainon kehitys on noususuunnassa. Monien liitot rakoilee, kun ollaan liikaa yhdessä samojen seinien sisällä. Riidat lisääntyy, paha olo lisääntyy. Yksinäisyys lisään

Tänään valmistuin seksuaaliterapeutiksi. Vielä riittävä määrä työnohjauksia, niin olen auktorisoitu seksuaaliterapeutti. Yksi mun elämän suurimmista tavoitteista on tänään tullut päätökseensä. Oon ihan pää pyörällä. Haluun kiittää mun asiakkaita. Ilman teitä en olisi tässä tänään. Mun perhettä. Te ootte mulle niin kovin rakkaita kaikki. Erityisesti mun lapset - te teette jokaisesta päivästä elämisen arvoisen. Teidän kanssa nauran isoimmat naurut. Itken isoimmat itkut. Ootte käsittämättömin lahja, mitä elämä on mulle suonut. Te ootte tehneet musta sen ihmisen, mikä tänä päivänä oon. Rakastan teitä yli kaiken <3 Pasi. Sinä oot ilma jota hengitän. Totuus, josta ponnistan. Oot siinä, kun sua tarvitsen ja pidät musta kiinni maailman tiukimmin. Rakastan sua. To the moon and back <3 Tänään hengitän ja juhlistan. Kaikki mun rakkaat on ainakin ajatuksissa mun mukana. Huomenna jatkuu työt ja terapia. Vastaaanotto on auki. Olet tervetullut, mitä suurimmin. Mun rakkaus, joka t

Miksi aloin seksuaaliterapeutiksi? No siinähän on monta juttua taustalla. Eihän nää ammattijutut ja sisäiset palot koskaan niin helppoja asioita oo. Kaikki lähti psykoterapiasta. Olin aika nuori, ehkä lukiossa. Mulle oli valjennut, ettei musta ikinä tulisi eläinlääkäriä. Se harmitti pitkään tosi paljon. Se oli ollut mun haaveammatti  ekasta luokasta lähtien ja olinkin tosi hyvä koulussa. Kunnes lukio, pitkä matikka, fysiikka ja kemia. Ei. Eieieieiei. Ei vaan lähtenyt lentoon. Muistan ikuisesti matikan opettajan, joka kirjoitti laskukaavoja taululle ja mutisi samalla selkä meihin päin. Ilmeisesti opetti meitä, mutta en tajunnut siitä mitään. Joskus alkuaikoina kysyin neuvoa enkä edelleenkään tajunnut mitään. Luovutin siinä sitten sen suhteen, aattelin että jaa, en sitten ollutkaan hyvä matikassa.  Sisu ei kuitenkaan antanut periksi kokonaan luovuttaa ja rimpuilin lukion loppuun kutosen-. seiskan arvosanoilla. Matikan opettaja taisi säälistä päästää mut viimeisestä kertauskurssista l

Bongasin Pasin Tinderistä. Mun huomion kiinnitti oikeestaan ei niinkään Pasin kuvat, vaan kuvaus minkä se oli itsestään kirjoittanut. "Huippumukava". Muistan miettineeni, että tarttisin jonkun huippumukavan mun elämään. Swaippasin oikealle ja kohta Pasi jo laittoikin mulle viestiä.  Meidän ekat treffit oli Kauppakeskus Sellossa. Muistan miettineeni kävellessäni kohti sovittua tapaamispaikkaa, että miten mun pitää tervehtiä sitä. Kättelenkö vai halaanko. Yleensä otan tällaiset aika rennosti, nyt en tiennyt, mitä tehdä. Melkein pysähdyin kulman taakse miettimään, mut jatkoin vaan eteenpäin.  Sit se jo ilmestyikin mun näkökenttään. Pitkä, hoikka, silmälasipäinen mies, joka rennosti nojaili johonkin aitaan ja selasi puhelintaan. Näin Pasin ennen kuin Pasi näki mua ja muistan sen tunteen. Jotain vähän kohahti mun sisällä ja mietin, että wau. Ei huono.  Voiko tota olla pussailematta ...? Jotenkin sit vaan kättelin sitä. Ehkä menin vähän sekaisin siitä mun ekasta reak

Mulle seksuaalineuvojana ja ensi viikolla (!) valmistuvana seksuaaliterapeuttina on tärkeetä, että mun asiakkaat kokee tapaamisissa tulevansa nähdyksi ja kuulluksi sekä ymmärretyksi. Oon itse kahlannut läpi aika hirveitä ajan jaksoja elämässäni ja monia vuosia on mennyt ikään kuin traumasumussa kaikenlaisista ällöttävistä tapahtumista, mitkä seurasivat toinen toistaan. Matka eheytymiseen on ollut pitkä ja se on opettanut nöyryyttä elämän edessä.  Olen oppinut ymmärtämään, että kaikki, mitä mun omassa elämässä on tapahtunut, ei tosiaankaan ole mun vika. Ja se, että joskus ihmiset vaan satuttaa toisia eikä se tarkoita, että ne ois välttämättä pahoja ihmisiä. Ne voi olla omien kokemustensa uhreja, oman menneisyytensä vankeja ja kaikki me loppujen lopuksi täällä huudetaan omaa hätäämme ja toivotaan, että meitä rakastetaan just tällaisina. Teot voi olla tuomittavia, mutta jokainen lapsi syntyy tänne viattomana ja puhtaana. Se ois tärkeetä meidän aikuisten aina muistaa. Vastuu on aina aiku