Oletko koskaan miettinyt, millaisia asioita kerrot itsellesi päivittäin? Onko sisäinen puheesi kehuvaa, moittivaa, ilkeää vai ystävällistä? Oletko koskaan haastanut omaa sisäistä puhettasi ja yrittänyt opetella lempeämpää tapaa keskustella itsesi kanssa?
Useimmiten emme ole kovinkaan tietoisia siitä, miten itsellemme puhumme. Tapaa puhua itsellemme ohjaavat syvällä sisimmässämme olevat sisäiset mallit, jotka olemme napanneet matkan varrelta. Nämä mallit peilaavat käsitystämme todellisuudesta ja päivittäin käytettynä niistä tuleekin totuus. ”Minä uskon olevani..” kääntyy muotoon ”Minä olen..”
Oletko koskaan pysähtynyt miettimään, millaista kieltä itseäsi kohtaan käytät epäonnistuessasi jossain? Kun olet hitaampi kuin muut, kun et saavuta haluamaasi? Kun ihastuksesi kohde ei soitakaan sinulle tai treffikumppanista ei ensimmäisten treffien jälkeen enää koskaan kuulu mitään.
Kivuliaat kokemukset ja niihin liittyvät tunteet kaipaavat tulla nähdyiksi ja kuulluiksi, vaikka usein haluaisimmekin vain kieltää tai unohtaa ne. Vaikeiden kokemusten käsitteleminen vähentää niiden voimaa ja antaa mahdollisuuden elää elämää vailla ahdistusta, jännitystä tai pelkoa.
Negatiiviset ajatukset ja uskomukset kuin huomaamattamme alkavat muodostaa arvoamme ihmisenä. Jos jatkuvasti kerromme itsellemme olevamme rumia, laiskoja ja lihavia tai ettemme koskaan onnistu missään, ja käytämme sanoja idiootti, tyhmä, lehmä, kermaperse, niin toistojen myötä siitä kasvaa sisäinen totuutemme. Alisuoriutumisen kierre on valmis.
Harva meistä ikinä puhuisi kenellekään toiselle, kuten puhumme itsellemme.
Koemme usein olevamme syypäitä vaikeisiin tunteisiimme, kuten pettymykseen, syyllisyyteen, vihaan tai inhoon. Kehoa on helppo rangaista syntisistä ajatuksistamme ja sen syyksi voi pistää monet vaikeat tunteet. ”Kunpa vain näyttäisin erilaiselta, niin …” Kuulostaako tutulta?
Jos siirrämme uskomukset kehoomme, ajattelemme helposti ulkoisen olemuksemme määrittävän arvoamme ihmisenä. Tällöin ajattelemme itsemme ainoastaan ulkoiseksi kuoreksi sivuuttaen kokonaan persoonallisuutemme, elämänkokemuksemme, taitomme, ajatuksemme. Kaiken sen, mikä tekee jokaisesta meistä yksilöitä ja arvokkaan ainutlaatuisia.
Ulkoisia avuja kohentamalla saavutamme hetkellisesti hallinnan ja hyvänolon tunteen, mutta itsetunnon lyödessä madonlukuja se ei kestä pitkiä aikoja. Itsearvostuksen nojatessa ainoastaan ulkoisiin seikkoihin on todellisen itsetunnon kehittyminen vaikeaa, ellei mahdotonta.
Voidaksemme vapautua tästä kierteestä, olisi hyvä opetella aivan toisenlainen tapa ajatella itsestä ja omasta kehosta. Mieti – Miten sinä haluat olla olemassa juuri itsellesi? Millaisia kauniita sanoja haluaisit kuulla itsestäsi muiden sanomana? Olisiko mahdollista kertoa niitä sanoja itselle?
HARJOITUS:
Kirjaa omia haitallisia ja ongelmallisia uskomuksiasi paperille tai vaikka puhelimeen. Käytä tähän rauhassa aikaa. Uskomukset voivat olla esimerkiksi:
”En ikinä tule onnistumaan siinä tehtävässä, koska …”
”Minun täytyisi olla aivan eri näköinen, jotta kelpaisin …”
”En voi pistää bikinejä ylleni tämän näköisenä ..”
”En olisi kenenkään mielestä kaunis, jos esiintyisin ilman meikkiä..”
”Minun täytyy olla mahdollisimman laiha, jotta kumppanini rakastaa minua eikä petä ..”
Seuraavaksi ala purkaa näitä uskomuksia yksi kerrallaan. Voit vapaasti valita, mistä aloitat. Mieti vastauksia seuraaviin kysymyksiin:
1. Mitkä asiat puoltavat tätä väitettä? Keskity faktoihin, älä uskomuksiin tai olettamuksiin.
2. Onko tilanteita, joissa tämä uskomus on voimakkaampi kuin muulloin? Mitä eroa tilanteilla on?
3. Mitä tapahtuisi, jos toimisit uskomustasi vastaan? Kestäisitkö sitä? Perustele J
4. Mitä sanoisit hyvälle ystävällesi, jos hän sanoisi miettivänsä asiaa omalla kohdallaan näin?
5. Onko jotain, minkä vuoksi haluat pitää uskomuksestasi kiinni?
6. Käännä tämä uskomus positiiviseksi. Esimerkiksi: ” Minun täytyisi olla aivan erinäköinen jotta kelpaisin” -> ”Minä kelpaan juuri tällaisena kuin olen, pidän itsestäni juuri näin. Minä riitän.”
7. Valitse itseäsi rohkaisevia ja tsemppaavia hokemia, joita toistat itsellesi aina epäuskon iskiessä ja päivittäin muutenkin. Minä kelpaan, minä osaan, olen kaunis, olen arvokas…
Helposti ajattelemme ajattelumme olevan loogista, järkevää ja johdonmukaista. Totuus on, että ajattelumme on hyvinkin erheellistä. Siinä on puutteita ja isoja virheitä. Aivot ovat siitä mielenkiintoinen rakenne, että ne uskovat kaiken, mitä niille syötämme. Miksi emme syöttäisi niille hyviä asioita itsestämme?
Olisiko mahdollista, että meissä olisi ainesta olla paljon enemmän kuin mitä itsellemme uskottelemme?
<3
Kommentit
Lähetä kommentti