Siirry pääsisältöön

Vääränlainen elämä

 Monet meistä elävät koko elämänsä tyytymättöminä itseensä. Kuvittele mahdollisimman täydellinen elämä .. Sellainen, missä olet juuri sellainen kuin olet, mitään muuttamatta, kaiken hyväksymättä. Missä kaikki muutkin saisivat olla juuri sellaisia kuin ovat. Ja sekin olisi ok. Millaista silloin olisi ...?

 

”Mun elämä on NIIN perseestä. Pitäisi olla hoikempi, kauniimpi, nuorempi, vanhempi, seksikkäämpi, pienijalkaisempi, pystytissisempi, tiukkavatsaisempi, ohutreitisempi. Luomia on väärässä paikassa. Hiukset ovat liian ohuet, väärän väriset tai muuten vaan väärän malliset. Vatsaa turvottaa, allit hölskyvät, ja takapuolikin on joko liian iso, liian litteä tai sitten vika on housuissa. Kaikissa niissä.

 

Rahaa ei koskaan ole riittävästi, miksei se typerä pomo voi antaa palkankorotusta. Enkö muka ole antanut itsestäni kaikkea tälle yritykselle!?  Auto on vanha tai pieni, ruma tai tehoton. Ainakin pitäisi olla parempi kuin naapurilla. Kumppania saa aina hävetä, ei sekään osaa pukeutua eikä käyttäytyä ja voisi sekin välillä käydä salilla. Miksi se aina haluaa seksiä tai miksei se halua riittävästi – onko vika minussa vai eikö sillä vaan seiso. Ainakin sillä on liian pieni. Semmonen minidick. Missä sekin tuntuu, kun sitä yrittää heilutella.

 

Ystävät sitten vasta typeriä ovatkin. Niitä on kiva haukkua selän takana. Kuvitella, miten sekin lehmä ikinä pisti päälleen mitään tuollaista!? Kyllä hävettäisi, jos tuolta näyttäisi. Miten sen mieskin kestää sitä. Semmoinen adonis. Sitä voisi kyllä käydä vähän laittamassa. Kun ei tuo oma puoliso varmaan edes huomaisi. Tai välittäisi. Minä en ainakaan välitä. Ihan sama. Tää elämä sen kanssa on ihan perseestä. Kuka tahansa muu olisi sata kertaa parempi.

 

Miksi sen isänkin pitää aina soitella. Eikö sille riitä, että kerran vuodessa jouluna nähdään. Jotenkin niin rasittavaa kuunnella sen valitusta. Mulla on ihan omat ongelmat. Soittelisi siskolle. Sillä on nyt aikaa, kun ei se jaksa tehdä töitäkään. Masennus muka. Hah. Laiska se on, on vaan niin helppoa maata kotona ja vetää kaljaa, kun muut maksaa. Sen poikakin menee varmaan samaa reittiä, ei siitäkään koskaan mitään tule.

 

Miksi pitää aina vaan näyttää näin paskalta? Olisin takuu varmasti onnellisempi, jos vaan saisin uudet tissit. Ja täytettä huuliin. Koska olen edes saanut uusia vaatteita viimeksi? Menisi mies edes muualle töihin, olisi varaa viimein muuttaa tästä paskaläävästä paremmille kulmille.”

 

 

Mitä  tarinasta muuttaisit, jotta tämän ihmisen elämä itsensä kanssa tuntuisi paremmalta?



Olisinko onnellisempi, jos olisin kymmenen vuotta nuorempi? Jos silmieni ympärillä olisi vähemmän ryppyjä? Jos hiukseni olisivat pitkät ja paksut ja painaisin edelleen vähän päälle kuusikymmentä kiloa? Olen joskus ollut kaikkea tätä. Tai no, paitsi paksuhiuksinen .. :D Ja silloinkin olisin mielestäni voinut varmasti olla onnellisempi jollain toisella mittakaavalla. Miksi kuluttaisin elämäni siihen, että aina haluaisin olla jotain muuta kuin mitä olen?



Kehonkuvaan vaikuttaa käsitys itsestä kehollisena olentona ja käsitys itsestä ihmisenä. Kohtaamme paljon muiden ihmisten asenteita, mielipiteitä ja odotuksia, joista pikkuhiljaa saattaa alkaa muodostua omiamme. Ympäristö, missä elämme välittää meille jatkuvasti kehoamme koskevia odotuksia ja tarjoaa ehdotuksia siitä, millaisena olisimme riittäviä ja kelpaisimme.


Ikääntymiseen ei voi vaikuttaa. Terveellisiin elintapoihin voi, jos sitä itse haluaa ja se on itselle riittävä arvo. Toki voi ostaa uudet tissit ja tekoripset, hankkia nuoremman puolison ja näyttää erilaiselta. Jos jatkuvasti on tyytymätön itseensä tai elämäntilanteeseensa, on sitä hyvä pysähtyä pohtimaan. 


Eikö minua rakasteta, kunnioiteta ja arvosteta riittävästi tällaisena kuin olen? Olenko näkyvä itselleni? Onko vika minussa? Vai kannanko muiden ihmisten häpeää  omassa kehossani? Voinko itse vaikuttaa omiin uskomuksiini ja asenteeseeni?

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Matkalla

Mulle seksuaalineuvojana ja ensi viikolla (!) valmistuvana seksuaaliterapeuttina on tärkeetä, että mun asiakkaat kokee tapaamisissa tulevansa nähdyksi ja kuulluksi sekä ymmärretyksi. Oon itse kahlannut läpi aika hirveitä ajan jaksoja elämässäni ja monia vuosia on mennyt ikään kuin traumasumussa kaikenlaisista ällöttävistä tapahtumista, mitkä seurasivat toinen toistaan. Matka eheytymiseen on ollut pitkä ja se on opettanut nöyryyttä elämän edessä.  Olen oppinut ymmärtämään, että kaikki, mitä mun omassa elämässä on tapahtunut, ei tosiaankaan ole mun vika. Ja se, että joskus ihmiset vaan satuttaa toisia eikä se tarkoita, että ne ois välttämättä pahoja ihmisiä. Ne voi olla omien kokemustensa uhreja, oman menneisyytensä vankeja ja kaikki me loppujen lopuksi täällä huudetaan omaa hätäämme ja toivotaan, että meitä rakastetaan just tällaisina. Teot voi olla tuomittavia, mutta jokainen lapsi syntyy tänne viattomana ja puhtaana. Se ois tärkeetä meidän aikuisten aina muistaa. Vastuu on aina ...

Mistä me riidellään kun me riidellään?

Viime viikolla me Pasin kanssa nahistiin ja riideltiin kauheasti. Tai ainakin siltä se tuntui. En tiedä, oliko se kesäkuinen helle vai se, että vietettiin monta päivää tiiviisti 24/7 kimpassa vai se, ettei me oltu saatu tuuletettua riittävästi omia tunteita tai tultu nähdyksi ja kuulluksi siten kuin me toivottiin. Vai kaikki toi yhdessä.  Yhtä kaikki, yhteinen viikko päättyi vähän alakuloisissa tunnelmissa eikä ihan kaikkea saatu kunnolla selvitettyä. Maantantai meni mietiskellessä. Tuntui, että nyt tarttee vähän välimatkaa ja tekee ihan hyvää tehdä omia duuneja ja olla olematta yhdessä saman katon alla. Se on meille molemmille tärkeää ihan senkin takia, että yksinolo ja etäisyys kirkastaa ajatuksia. Omille tunteille tulee paremmin tilaa kun toinen ei koko ajan ole hengittämässä niskaan. Minä oon semmoinen, että mun on helpompi purkaa omia ajatuksia kirjoittamalla. Puhuessa toisen läsnäolo vie huomion. Ilmeet ja eleet vaikuttaa siihen, mihin suuntaan mun ajatukset vie. Silloi...