Siirry pääsisältöön

#kehopositiivisuus

Kuulutko sinä niihin ihmisiin, jotka ovat ainaisella laihdutuskuurilla? Jos kuuri ei ole päällä, sitä mietit sen aloittamista, lopettamista tai sitä, kuinka pitkään kuuria pitää vielä kestää. Tuskailet valintojen kanssa ja tunnet jatkuvaa huonoa omaa tuntoa ja suorastaan häpeää kaikesta, mitä suustasi laitat alas? 

Ei hätää. Et ole yksin.

Synnymme, kasvamme ja elämme voimakkaasti visuaalisessa maailmassa, jossa kauneuteen ja sukupuoleen liittyvät stereotypiat näkyvät kaikkialla. Jo pelkästään se, että olet nainen tai mies, tyttö tai poika, saati jos koet olevasi jotain muuta kuin mitä tavallisimmin määritellään. Olemme keskellä voimakkaan ristiriitaista viestitulvaa siitä, millaisia meidän pitäisi olla ollaksemme hyväksyttyjä ja oikeanlaisia ihmisinä. 

Kehosuhde 

Ei ole kovin helppoa ylläpitää mutkatonta ja positiivista suhdetta kehoonsa sen ollessa loppumattoman ja ankaran arvioimisen kohteena. Teemme sitä itse, mutta ennen kaikkea oppi siihen tulee ulkopuoleltamme. Niistä normeista ja standardeista, mitä yhteiskunta meille asettaa ja mitkä ovat vallitsevat asenteet kehon muodosta, koosta, ulkonäöstä ja iästä. 

Länsimaissa meillä on aika kapea käsitys kehon hyväksyttävyydestä, sen terveydestä ja hyvinvoinnista. Jos olet ylipainoinen, olet automaattisesti huono, laiska, tyhmä ja saamaton. Hoikkia ihmisiä puolestaan pidetään menestyvinä, kurinalaisina, terveitä elintapoja noudattavina, fiksuina ja kunnianhimoisina.  

Altistumme jatkuvasti ja tauotta kaikenlaisille kehoihanteille, emmekä voi välttää vertailua missään. Vaikka suurin osa meistä tunnistaa sairalloisen laihat muotiteollisuuden mallit aivan liian laihoiksi, ei kukaan meistä ole täysin suojassa siltä, mitä meidän oletetaan olevan. Miessukupuolessa arvostetaan lihaksikkuutta, raamikkuutta, voimaa ja vahvuutta. Naisissa laihuutta, hentoutta ja siroutta. Ihmisiä halutaan edelleen sulloa näihin ahtaisiin sukupuolinormeihin, ja kaikki mikä poikkeaa näistä, koetaan uhkana ja vääränlaisena. 

Tyytymättömyys omaan kehoon iskostuu meihin jo varhain. Jo viisivuotiaat kokevat tyytymättömyyttä omasta kehostaan ja jopa puolet 6 - 12 -vuotiaista tytöistä kokee tyytymättömyyttä omaan kehoonsa riippumatta siitä, millaisessa kehossa itse elävät. Suuri osa aikuisista, omaan kehoonsa tyytymättömistä naisista, muistaa ongelman alkaneen jo ennen kouluikää. 

Fitspiration

Hoikkuuden ihannointi on hyvin kulttuurisidonnainen ilmiö. Länsimaissa elämme yltäkylläisyydessä, jossa valinnanvaraa ja tarjontaa on yllinkyllin. On ihannoitua olla hoikka ja näin edustaa itsekuria, kieltäymystä ja kontrollia. Muissa kuin länsimaissa hoikkuus ja laihuus yhdistyy tyypillisesti aliravitsemukseen, sairauksiin ja köyhyyteen. 

Länsimaisen hoikkuuden ihannointi on valitettavasti saavuttanut laajalti muitakin kulttuureita ja kaventanut kehoihanteiden välistä kuilua. Kehotyytymättömyys, laihuuden ihannointi, painoon ja muotoihin liittyvät huolet sekä syömishäiriöiden esiintyvyys ovat yleistyneet myös siellä, missä niihin aiemmin ei juuri törmätty. 

Viime vuosina olemme siirtyneet hoikkuuden ja suoranaisen laihuuden ihannoinnista enemmän lihaksikkaan ja voimakkaan naisvartalon ihannointiin. Laihuutta ihannoivasta thinspirationista on tullut lihaksikkuutta ihannoiva fitspiration. Meitä kannustetaan liikkumaan ja treenaamaan itsellemme kiinteämpää kehoa ja terveellisempiä ruokailutottumuksia. 

Jos tämä tapahtuu oikeista, sisäsyntyisistä syistä käsin, asia on äärettömän hyvä. Intuitiivinen syöminen ja liikkuminen, jossa tavoitteena on sisäisesti hyvä ja tasapainoinen olo, on jotain, mitä meidän kaikkien kannattaisi tavoitella. 

Valitettavasti tämäkin on lähtenyt hieman väärille urille. Fitness-ihannointiin liittyy omat riskinsä. Fitspirationin myötä ajattelutapa etenkään naisen kehosta ei ole todellisuudessa muuttunut, päinvastoin. Sen sijaan, että pitää olla hoikka, nyt pitää olla sekä hoikka ETTÄ lihaksikas, kiinteä ja vahva. Paineet ulkonäölle ja -muodolle ovat kasvaneet entisestään. 


Usein meille tarjotaan hyvinkin stereotyyppisiä ja ahdistavia malleja sekä kuvia siitä, miten pitää olla ja elää jotta paino pysyy kurissa. Totta on se, että aamupalan syöminen auttaa hillitsemään hillittömiä sokeri-rasva -övereitä iltapäivällä tai illalla, mutta iltapainotteinen syöminen ei tee kenestäkään automaattisesti lihavaa. 


Olen usein törmännyt kovin lohduttomaan ja kehoa kurittavaan tavoitteeseen firness-tyyppisestä kehosta kieltäen keholta se, mitä se eniten kehittyäkseen kaipaa; ravintoa. Meihin on iskostettu syvälle ajatus siitä, että syöminen on saatanasta ja treeni on ainoa, mikä pelastaa. Lihaksikas, kiinteä, ruskettunut ja hoikka keho hyväksytään paremmin ja täten saavutetaan myös hyväksyntä sisäiselle minälle, joka usein on pieni, avuton ja hädissään. 

Kuntosaleilla, pumpattujen ihmisten keskellä, olen törmännyt eniten elämässäni rikkinäisiin sieluihin, jotka etsivät hyväksyntää muiden katseista. Olenhan itsekin ollut samassa tilassa omassa elämässäni. Tiedän sen tunteen, pystyn samaistumaan. 

Kehopositiivisuus

Nykymaailmassa keho ei koskaan ole riittävän hyvä, aina riittää jotain muokattavaa ja parannettavaa. Keho on kasvavan tyytymättömyyden, kurittamisen ja suorittamisen kohde. Aina voi saada piukemmat pakarat, tiukemman six packin ja matalamman rasvaprosentin. Onneksi vastalauseena tälle on meillekin Suomeen Yhdysvalloista rantautunut kehopositiivisuuden liike. Kehopositiivisuus peräänkuuluttaa hyväksyntää ja kehottaa lopettamaan kaikenlaisen kehonkokoon ja ulkomuotoon liittyvän leimaamisen. 

Lyhyesti ja ytimekkäästi kehopositiivisuus tarkoittaa kaikenlaisten kehojen kunnioittamista, arvostamista ja hyväksymistä juuri sellaisina kuin ne ovat. Se on oman kehon arvostamista ja kunnioittamista sekä sen hyväksymistä kaikkine piirteineen, muhkuroineen, kuoppineen, lovineen ja arpineen. Kehopositiivisuus on oman kehon hyväksymistä rakkauden ja huolenpidon arvoisena.

Kehopositiivisuus on hyvän haluamista itselle ja omalle keholle. Se on ystävällisyyttä itseä kohtaan ja rajojen vetämistä niitä kohtaan, jotka sitä pyrkivät haavoittamaan. 

Kenenkään keho ei ole enemmän tai vähemmän hyväksyttävä kuin toisen


Siinä, että tavoittelee tervettä ja hyväkuntoista kehoa, ei ole yhtään mitään vikaa. Vääräksi sen tekee se, mikäli paremman näköistä kehoa tavoitellaan muiden mielipiteiden ja hyväksynnän vuoksi. Sen vuoksi, että sopisi paremmin johonkin ryhmään ja kokisi suurempaa hyväksyntää. Eikä se ole ketään muuta kohtaan niin väärin, kuin juuri sitä ihmistä, jolta tällaista "vaaditaan" ja joka vaati sitä itseltään. Koska jokainen meistä on ihan yhtä arvokas muille ja itselleen isona, pienenä, laihana, kookkaana, muotoineen kaikkineen. 

Positiivinen kehonkuva ei tarkoita vain ja ainoastaan kivoja ja positiivisia ajatuksia. Se tarkoittaa itsen hyväksymistä juuri sellaisena kuin on, myös negatiivisine ajatuksineen ja surullisine hetkineen. Ei kenenkään elämä voi olla yhtä auringonpaistetta ja hymyä. Tärkeintä notkahdusten jälkeen on kyetä palaamaan takaisin omaa kehoa arvostavaan asenteeseen ja haluun pitää hyvää huolta - sallivasti - omasta kehostaan. 

Mikäli tunnistat rämpiväsi negatiivisuuden loukussa kehosi kanssa, täytyy sieltä ensin murtautua ulos. Vasta uskaltautuessasi hyppäämään kielteisyyden kehästä voit pikku hiljaa alkaa muuttamaan kuvioitasi kohti positiivisempaa kehonkuvaa. 


Kehopositiivisuuteen liittyvä tehtävä

Joskus tekee ihan hyvää pysähtyä miettimään omaa suhdetta kehoon ja kaikkeen, mitä se edustaa. Voit halutessasi kirjoittaa vastauksia paperille tai ihan vain miettiä päässäsi, miten vastaisit alla oleviin. 

Jatka lauseita kehoosi liittyvillä ajatuksilla ....

1 Kehoni on  ....
2 Kehoni on minulle rakas, koska ....
3 Kehostani tekee ainutlaatuisen ....
4 Hyväksyn ...
5 Olen ylpeä ...
6 Kehoni pystyy ...
7 Arvostan kehoni ...
8 Kehossani parasta on ...
9 Eniten rakastan kehossani ...
10 Haluaisin oppia hyväksymään ...
11 Haluaisin kokea itseni ...
12 Kehoni ansaitsee ...


Rakkaudella, sinulle, 
Liina <3

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Elämäni nyt - Piritan tarina, osa 2.

Muistatteko Piritan? Naisen, jonka tarinaa kävimme muutama teksti sitten läpi. Naisen, joka sairastaa syömishäiriötä ja jolla on vahingollisia ihmissuhteita takanaan. Tarina saa nyt jatkoa, Pirita halusi vielä jakaa ajatuksia siitä, millaiseksi hänen elämänsä on muuttunut.  ”Personal training -koulutus oli pitkään haaveeni. Kävin 90- luvun lopulla kuntosaliohjaajan koulutuksen ennen sairastumistani. Elämäni oli silloin henkeen ja vereen yhtä treenaamista. Lihasten muokkaamista ja erottuvuuden hakemista. Nyt 20-vuotta myöhemmin ajatukset ovat aika paljon kypsempiä ja enemmän elämää laajemmalle katsovia. Historiaa ei kuitenkaan pääse karkuun ja se kulkee mukana. Kynnys koulutukseen lähtemiselle oli korkea, ajattelin olevani kehäraakki vanhus. Tämä osoittautui turhaksi huoleksi, koska varsinkin henkisellä puolella se oli vain pelkkä vahvuus. Jalka ei nouse niin korkealle, kuin nuorempana ja nivelet paukkuvat, mutta oman kropan tuntemus huomattavasti parempi kuin nuorempana. Koska olen löy