Siirry pääsisältöön

Pulmat kehosuhteessa

Jäin miettimään eilistä aihetta ja ajattelin vielä jatkaa siitä suoraan ainakin yhden postauksen verran. Toiveita asian käsittelystä otetaan vastaan :) Eli jos sinulla on esimerkiksi jokin oma tarina, jonka toivot julkaistavan (anonyyminä ja niin ettei sinua tunnisteta) ja jota toivot kommentoivani, voit laittaa minulle viestiä osoitteeseen liina@liinasievers.fi. Otan myös aihe-ehdotuksia asian tiimoilta (tai jotain muuta seksuaalisuuteen liittyvää) ilolla vastaan!

Pulmallinen kehosuhde

Joskus omassa kehossa eläminen tekee elämisen vaikeaksi, meillä suurimmalla osalla taitaa olla siitä kokemuksia.. Turvotus, erilaiset kivut, kuukautiset, muhkurat, peilikuva, bad hair day, you name it.

Lievimmillään oma keho herättää yleistä tyytymättömyyttä. Joskus keho herättää voimakkaampia negatiivisia tunteita, kuten surua, inhoa ja pettymystä siitä, että unelmien kehon saavuttaminen tuntuu suorastaan mahdottomalta. Keho herättää huonommuuden tunteita, jos se ei vastaa oman ihanteen mukaista kuvaa ja kateutta muiden kehoja katsellessa. Kehoon kohdistuu paljon erilaisia negatiivisia tunteita; suuttumusta, vihaa, itseinhoa, ällötystä, epävarmuutta ja jännitystä.

Kun kehoon kohdistuu äärimmäisen vaikeita tunteita, ne koskevat kaikkea sitä, mitä keho edustaa. Jos itsensä kokee keholtaan vääränlaiseksi, ajattelee todennäköisesti olevansa vääränlainen myös  muiltakin osin. Kehosuhteen ongelmat heijastuvat herkästi jokaiseen elämän osa-alueeseen.

Usein ongelmien juurisyyt ovat jossain ihan muualla, kuin kehossa. Ongelmia on helpompi käsitellä ja paeta kehon kaltoinkohteluun kuin kohdata voimakkaat ja vaikeat tunteet itsessään. Tällaista itseen kohdistuvaa, haitallista kohtelua voivat pahimmillaan olla esimerkiksi viiltely, ahmimiskäyttäytyminen, päihteiden liikakäyttö, addiktiot sekä erityyppiset syömishäiriöt.

Kehosta tehdään konkreettinen sijaiskärsijä, kun itsen kanssa on vaikea olla. Kauhean surullista, mutta näiden ongelmien kanssa painiskeleville kivuliasta ja todellista.

Trauma ja kehosuhde

Keho toimii äänitorvena sille, mitä mieli ei pysty sanoittamaan. Joskus kivuliaan kehosuhteen taustalla on jokin niin kova stressitilanne, että se on sekoittanut sekä kehon että mielen tasapainon.

Traumaattinen, haavoittava tapahtuma voi elämässä olla jokin yksittäinen (esimerkiksi läheisen kuolema, ryöstön tai väkivallan uhriksi joutuminen, suuronnettomuus) tapahtuma tai se voi olla jatkuvaa, toistuvaa rasitusta, painetta ja vaurioitumista. Esimerkkejä tällaisista jatkuvista trauman aiheuttajista ovat mm. parisuhde- tai perheväkivalta, lapsuuden perheessä esiintyvä / esiintynyt alkoholismi, insesti ja koulu-/ työpaikkakiusaaminen.

Traumaattisen kokemuksen vaikutus jää elämään sekä kehossa että mielessä. Trauman aiheuttama kipu, tuska, jännitys, stressi ja kaikki vaikeat tunteet jäävät vellomaan usein ilman keinoja käsitellä sitä. Kehosta saattaa tällöin muodostua vihollinen, johon kaikki ahdistuksen ja henkisen kivun tunteet puretaan. Kehoa voi syyttää, inhota ja sille voi raivota.

Itselle tapahtunut aiheuttaa häpeää ja sitä häpeää on vaikea kohdata. Suuri osa traumatisoituneista syyttää jossain vaiheessa tapahtuneen aikana tai jälkeen itseään. Kun trauma ylittää mielen käsittelykyvyn, siihen liittyvät tunteet kohdistetaan kehoon. Saattaa olla helpompi syyttää, vihata ja pahoinpidellä omaa kehoaan kuin kohdistaa vihan tunteet trauman aiheuttajaan. Näin usein etenkin silloin, kun trauman aiheuttajana on oma perheenjäsen. Itsensä syyttämisestä on tärkeää päästä eroon, mutta itsensä syyllistämistä täytyy käsitellä. Omat voimat ja keinot harvoin yksin riittävät.

Myös hyvä, ymmärtävä ja turvallinen parisuhde voi olla tie eheytymiseen 
ja traumoista selviämiseen.

Kehovihan myötä mielenrauha ja kyky nauttia elämästä katoaa. Suhde omaan kehoon saattaa sanella elämän tärkeitä päätöksiä. Näitä saattavat olla haave unelma-ammatista, riisuutuminen toisen edessä ja seksistä nauttiminen, vakaan parisuhteen muodostaminen tai liiasta kontrollista ja itsekurista luopuminen. Keho estää meitä elämästä sellaista elämää, kuin haluaisimme elää.

Monien asiakkaideni seksuaaliongelmien, addiktiivisen käyttäytymisen ja kehonkuvahäiriöiden taustalla on jokin lapsuudessa tai nuoruudessa tapahtunut yksi tai useampi traumaattinen tapahtuma.

Tärkeintä olisi oivaltaa, ettei kokemusten kanssa kannata jäädä yksin. Surullisen asiasta tekee se, että kaikki apua tarvitsevat ja hakevat eivät saa tarvitsemaansa tukea edes alan ammattilaisilta. Sopivan lääkärin ja terapeutin löytäminen saattaa viedä yllättävän paljon aikaa ja välillä se voi herättää turhautumisen tunteita. Olisi kuitenkin äärettömän tärkeää löytää sellainen ammattilainen, joka osaa kohdata kivut oikein ja kunnioittaen sekä herättää tunteen, että toivoa on.

Luovuttaa ei saisi, vaikka ajoittain ongelmat saattavat tuntua ylitsepääsemättömiltä. <3

Maltti on valttia

Kehonkuvan ongelmat ovat varsin yleisiä länsimaissa. Nämä ovat usein yhteydessä useisiin muihinkin ongelmiin, kuten ahdistukseen, masennukseen ja huonoon itsetuntoon.

Kehonkuvan haasteet oireilevat usein häiriintyneenä suhteena syömiseen, painonhallinnan pulmina sekä erilaisina epäterveellisinä toimintatapoina kuten jatkuvat dieetit, kuurit ja painon kanssa jojoilu.

Kehonkuvahäiriöt ovat yleisiä myös erityisesti urheilulajeissa, joissa keholta vaaditaan ulkoista täydellisyyttä, lihaserottuvuutta ja pientä rasvaprosenttia. Näitä samoja haasteita tulee vastaan myös  paljon kuntoilevien ihmisten kanssa. Omaa pahaa oloa puretaan kehon kautta ulos ja sitä kautta hyväksi tarkoitettu paineiden purkukeino muodostuukin kehoa rankaisevaksi toiminnaksi, johon saatetaan jäädä koukkuun siinä toivossa, että elämästä tulisi parempaa ulkonäön muutoksen kautta. Tai oma elämä tuntuu hallittavammalta, kun liikuntaa ja syömistä toteutetaan orjallisesti kontrollin kautta.


Jos kehosuhteessa on syvälle ulottuvia ongelmia, ei niitä voi korjata alkamalla ajattelemaan positiivisesti tai päättämällä rakastaa itseään. Itsen pakottaminen positiiviseen ajatteluun voi ajaa entistä syvemmälle vaikeuksiin. Häpeän tunne saattaa voimistua ja kehosuhde monimutkaistua entisestään, mikäli positiivinen ajattelu ei onnistu eikä kehonkuva muutu. Ensin voisi olla hyvä pyrkiä pääsemään neutraalille alueelle suhteessa kehoon, ja sen jälkeen vasta alkaa ottaa askelia kohti positiivempaa kehokuvaa.

Toivoisin, että loisimme itsellemme tilaa ja mahdollisuuksia olla armollisempia, sallivampia ja hyväksyvämpiä ennen kaikkea itseämme - ja sitä kautta myös muita - kohtaan. Ihmisyys on myös epätäydellisyyden hyväksymistä, miten sen jokainen omalla kohdalla sitten määritteleekään.

Toivoisin sinun tämän tekstin luettuasi ajattelevan ja uskovan, että koskaan  ei ole liian myöhäistä alkaa työstää omaa kehosuhdetta parempaan suuntaan. Omaan kehonkuvaan voi - ja kannattaa - vaikuttaa. Se tarvitsee paljon tukea, uskoa sekä järjestelmällistä työskentelyä kehontuntemuksen kehittämiseksi, kehonkuvan parantamiseksi ja hyvinvoinnin lisäämiseksi.

Mikäli tunnistat itsessäsi edes joitain merkkejä siitä, että suhde omaan kehoosi voisi olla positiivisempi, voisit halutessasi kokeilla seuraavaa tehtävää;

Kuvittele unelmiesi keho 

Sulje hetkeksi silmäsi ja kuvittele itsellesi unelmiesi keho. Se on juuri sellainen, kuin olet aina haaveillut. Juuri niin upea ja ihana ja ainutlaatuinen, kuin olet aina unelmoinut sen olevan. Kuvittele hetken aikaa, miltä sinusta tuntuisi tässä kehossa. 

Mikä sinussa ja elämässäsi muuttuisi? Muuttuisiko asenteesi itseäsi kohtaan jos näyttäisit erilaiselta? Muuttuisiko kehoasi kohtaan kokemasi inho, pettymys tai epävarmuus? Alkaisitko rakastaa itseäsi enemmän ja olisitko onnellisempi, itsevarmempi ja kauniimpi? Olisitko rohkeampi ja kasvaisiko uskalluksesi tehdä uusia asioita? Tuntisitko itsesi arvostetummaksi? Pitäisitkö enemmän puoliasi? 

Ovatko kaikki nämä asiat sidonnaisia kehosi kokoon ja muotoon?

Mitä vastasit näihin kysymyksiin? Mahdollistaisiko unelmiesi keho tämän kaiken? Muuttuisiko kaikki elämässäsi parempaan ainoastaan näyttämällä paremmalta? 


Useimmiten, kun haluamme muutosta kehoomme, haluammekin muutosta johonkin ajattelutapaamme, tapaamme olla itsemme kanssa; tunteisiin, ajatuksiin tai toimintaan. Saatamme ajatella, että kehon muokkaaminen ja parantaminen parantaisi muitakin ongelmiamme ja mahdollisuuksiamme.

Toivoisin sinun pohtivan, onko suhde itseesi, itseluottamukseesi, itsearvostukseesi, itsevarmuuteesija onnellisuuteesi todellakin vain ja ainoastaan kehostasi kiinni? Miten voisit tuntea näitä kaikkia positiivisia tunteita ja elää hyvää, tasapainoista ja tyytyväistä elämää kehostasi riippumatta? 


Mitä sinä elämältä vielä toivoisit?

Toivon ja valon kautta, halauksin,
Liina


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Elämäni nyt - Piritan tarina, osa 2.

Muistatteko Piritan? Naisen, jonka tarinaa kävimme muutama teksti sitten läpi. Naisen, joka sairastaa syömishäiriötä ja jolla on vahingollisia ihmissuhteita takanaan. Tarina saa nyt jatkoa, Pirita halusi vielä jakaa ajatuksia siitä, millaiseksi hänen elämänsä on muuttunut.  ”Personal training -koulutus oli pitkään haaveeni. Kävin 90- luvun lopulla kuntosaliohjaajan koulutuksen ennen sairastumistani. Elämäni oli silloin henkeen ja vereen yhtä treenaamista. Lihasten muokkaamista ja erottuvuuden hakemista. Nyt 20-vuotta myöhemmin ajatukset ovat aika paljon kypsempiä ja enemmän elämää laajemmalle katsovia. Historiaa ei kuitenkaan pääse karkuun ja se kulkee mukana. Kynnys koulutukseen lähtemiselle oli korkea, ajattelin olevani kehäraakki vanhus. Tämä osoittautui turhaksi huoleksi, koska varsinkin henkisellä puolella se oli vain pelkkä vahvuus. Jalka ei nouse niin korkealle, kuin nuorempana ja nivelet paukkuvat, mutta oman kropan tuntemus huomattavasti parempi kuin nuorempana. Koska olen löy

Mistä me riidellään kun me riidellään?

Viime viikolla me Pasin kanssa nahistiin ja riideltiin kauheasti. Tai ainakin siltä se tuntui. En tiedä, oliko se kesäkuinen helle vai se, että vietettiin monta päivää tiiviisti 24/7 kimpassa vai se, ettei me oltu saatu tuuletettua riittävästi omia tunteita tai tultu nähdyksi ja kuulluksi siten kuin me toivottiin. Vai kaikki toi yhdessä.  Yhtä kaikki, yhteinen viikko päättyi vähän alakuloisissa tunnelmissa eikä ihan kaikkea saatu kunnolla selvitettyä. Maantantai meni mietiskellessä. Tuntui, että nyt tarttee vähän välimatkaa ja tekee ihan hyvää tehdä omia duuneja ja olla olematta yhdessä saman katon alla. Se on meille molemmille tärkeää ihan senkin takia, että yksinolo ja etäisyys kirkastaa ajatuksia. Omille tunteille tulee paremmin tilaa kun toinen ei koko ajan ole hengittämässä niskaan. Minä oon semmoinen, että mun on helpompi purkaa omia ajatuksia kirjoittamalla. Puhuessa toisen läsnäolo vie huomion. Ilmeet ja eleet vaikuttaa siihen, mihin suuntaan mun ajatukset vie. Silloin, k

Valmistujais-bileet ja iltaseksiä

Me ollaan Valpurin ja Danielan kanssa opiskeltu yhdessä jo useammat koulutukset. Meidän ystävyys alkoi Seksuaalineuvoja-koulutuksesta Sexpolla. Sen jälkeen ollaan käyty seksuaaliterapia-koulutus samassa paikassa ja Danin kanssa ollaan opiskeltu psykoterapian valmistavat. Ensi syksynä me lähdetään lukemaan parisuhdepsykoterapian -perusteita Turkuun. Hyväksi todetuista ei kannata luopua <3  Tänään me juhlitaan Danielan valmistujaisia yhdessä!  Dani ja Valpuri aterian äärellä yhdessä meidän lempikiinalaisista Sörnäisissä. Nimeä en juuri nyt muista … Meillä oli Pasin kanssa treffit Stockalla muutama päivä sitten, ja etsittiin sille kengät ja housut juhliin. Ostettiin myös oranssi pipo, tosin ehkä ei laita sitä illalla päähänsä ... On niin kuuman näköinen vetäessään uudet kuteet niskaan, että mun on vaikea pitää näppejä siitä erossa. Sanoinkin sen sille ääneen. Että mun on kyllä sit pakko hiplata sitä koko ilta..  Valpuri lähetti jo videon itsestään nakkena aamulla meidän yht