Himo vs. läheisyys

Aloin aiemmin tänään miettiä halua ja rakkautta selaillessani Esther Perelin kirjaa "Mating in captivity". Miksi ihminen hakee turvaa ja miksi suurimmassa osassa pitkiä liittoja turva, rakkaus ja seksuaalinen intohimo erkaantuvat toisistaan? Onko toisiinsa sitoutuneiden ihmisten välillä aitoa rakkautta ilman himoa ja mitä on himo ilman rakkautta? 

Me ihmiset kuljetaan kahdella eri bensalla meidän ihmissuhteissa. Molemmat niistä tuottavat meille mielihyvää. Toista käytettäessä aktivoituvat läheisyyteen ja rakkauteen valmistavat ja kumppanuutta vahvistavat tunteet. Näitä on esimerkiksi rakkauden kokemus, levollisuus, tyytyväisyys, rentoutuminen ja fiilis keskinäisestä tunneyhteydestä. 

Toiseen puoleen liittyvät energiset ja kiihottavat tunteet ja kokemusten tavoittelu, kuten himo toista kohtaan, onnistumisen kokemukset, jännite, erillisyys toisesta, innostuminen ja vietteleminen. 

Haasteena meillä ihmisillä on usein juuri se, miten saada nämä seokset miksaamaan  keskenään riittävästi niin, että meidän on mahdollista kokea läheisyyttä ja intiimiyttä sekä  syvää luottamusta JA samalla säilyttää suhteessa kemia, himo, jännite - se panemisen hurja vimma, joka saa meidät haluamaan kyltymättömästi aina vain lisää ja lisää. 

Joissain harvoissa suhteissa nämä molemmat toimivat seoksena keskenään tasapainoisesti vuodesta toiseen. Vaikka kiire, stressi, lasten kanssa valvotut yöt ja muu elämään liittyvä pyöritys vievät voimia, riittää näissä suhteissa siitä huolimatta henkistä läheisyyttä ja niitä hetkiä, kun seksiä harrastetaan himon kourissa vaikka siivouskomerossa, jos se ei muualla onnistu. 

Suurimmassa osassa pitkiä suhteita seos alkaa takkuilla ja koneet hyytyä. Halut katoavat, elämästä tulee tylsää puurtamista ja toinen liukuu päivä päivältä kauemmas. Alkurakkauden huuman päivät jäävät kaukaiseksi muistoksi jonnekin ihokerroksiin. Sitten ollaankin ennemmin tai myöhemmin vastatusten sen kanssa, jatkaako yhdessä vai erota. 

Siitä ihmisestä, joka me ollaan vapaaehtoisesti valittu meidän elämään tuleekin jotain sellaista, jonka läsnäolo tuottaa tuskaa, vihaa, inhoa, pelkoa tai lopulta ei enää tunteita laisinkaan. Miksi näin tapahtuu? 

Ja vastaus on ...?

No ei mulla siihen kyllä ole mitään suoraa vastausta. Jokainen suhde on omanlaisensa ja jokaista meistä ajaa erilaiset draiverit. Sen verran osaan kertoa, että terapiaan tullessa ihmisillä on usein aktiivisena jonkin tyyppinen uhkan kokemus tai pelko. Suhde on kriisissä, eivätkä omat voimat tai taidot riitä sotkua selvittämään. 

Riippuen siitä, millainen kiintymyssuhde lapsuudessa on istutettu meihin, me reagoidaan kriisi-tilanteissa eri lailla. Jos puhumiselle on tullut suhteessa blokki, ei seksikään usein enää suju. Seksi voi jonkin aikaa etäisemmässäkin suhteessa toimia, mutta pidemmän päälle henkinen etäisyys kasvaa niin suureksi, ettei sekään enää innosta. Ainakaan suhteen sisällä. Ihminen voi kriisissä reagoida agressiivisesti, vetäytymällä, eristäytymällä tai hyökkäämällä. Etäisyys toisesta aiheuttaa ahdistusta ja turvattomuutta ja mikäli taustalla on jonkinlaista traumaa, voivat tunteet kasvaa liian voimakkaiksi kohdata enää suhteen sisällä. 

Missä se rakkaus silloin tuntuu? Onko halusta enää toivoa? Voiko sitä, minkä on jo kertaalleen saanut, enää haluta ja onko ruoho huolettomammin saatavilla aidan toisella puolella? 

Mun vinkki viitonen kaikille pareille on seuraava:

1. Pidä itsestäsi huolta. Harrasta, pidä omia ystäviä, vietä omaa aikaa. Uskalla olla erossa kumppanistasi, mutta pidä yhteydestä kiinni. Toiselle ON tärkeää kuulla, että on ajatuksissa, vaikka olettekin eri paikoissa. Jos alat elämään elämääsi toisen ajan, halun, toiveiden ja vaatimusten kautta, hukkaat itsesi. Ja jos et tiedä, kuka itse olet, miten silloin voit tietää, millaisessa suhteessa haluat olla? 

2. Muista vietellä. Seksi ei ole kone, joka käynnistyy kun avainta käännetään. Ainakaan pitkässä suhteessa. Jokainen tykkää siitä tunteesta, että on halujen kohde. Himottu ja eroottinen. Kaikki ei välttämättä innostu kädestä suoraan haarovälissä tai seksitaitojensa arvostelusta. Uskalla olla seksikäs - ja samalla vältä suoraan asiaan menemistä (joskus tosin tämä on just se mikä on tarpeen tai mahdollista). Mitä pidempään kutkuttelee, sitä kovemmin yleensä räjähtää. 

3. Anna myös kumppanin pitää itsestään huolta. Älä nalkuta, älä hallitse. Jos suhteessa on väärällä tavalla mustasukkaisuutta, siihenkin voi hakea apua. Se, että toinen on muiden silmissä haluttava ja seksikäs, ei ole omasta suhteesta pois mikäli suhde on terveellä pohjalla. Pieni mustasukkaisuus voi herättää haluja ja luoda kipinää. Jokainen meistä tarvitsee omaa tilaa ja aikaa, kukin omalla tavallaan.  

4. Keskustelkaa. Jokainen tietää, että on sanoja, joita keskustelussa kannattaa välttää. Näitä ovat aina, joka kerran, miksi sun pitää, oot ihan kuin sun äitis/isäs .. Älkää menkö sinne. Pyrkikää keskustelussa ennen kaikkea puhumaan "musta tuntuu" -typpisesti. Kerro omista tunteista, äläkä lyttää toisen kokemusta. 

5. Keskustelkaa lisää. Toisen arvostelu, vastahyökkäys toista kohtaan, halveksunta ja vetäytyminen mököttämään ovat pitkässä juoksussa 4 varmaa suhteen tuhoajaa. Kerro toisesta ihania juttuja, kehu ja kiitä. Pienistäkin jutuista tulee isoja, kun niitä viljelee pitkin päivää ja toista muistaa katsoa ihastuneesti. Riitelyä voi opetella ja omista virheistä oppia. Myös seksistä on tärkeää puhua. Siitä, millaisesta kosketuksesta pitää ja millainen kiihottaa. 

Aina voi ja kannattaa myös hakea apua. Mielummin ennemmin kuin myöhemmin. Me huolletaan meidän autoakin, ettei siihen tulisi liikaa vikoja. Miksei siis parisuhdetta? 

Kaikilla meillä on toivoa <3 

Himo vs. läheisyys

Match made in heaven