Siirry pääsisältöön

Pasi

Bongasin Pasin Tinderistä. Mun huomion kiinnitti oikeestaan ei niinkään Pasin kuvat, vaan kuvaus minkä se oli itsestään kirjoittanut. "Huippumukava". Muistan miettineeni, että tarttisin jonkun huippumukavan mun elämään. Swaippasin oikealle ja kohta Pasi jo laittoikin mulle viestiä. 

Meidän ekat treffit oli Kauppakeskus Sellossa. Muistan miettineeni kävellessäni kohti sovittua tapaamispaikkaa, että miten mun pitää tervehtiä sitä. Kättelenkö vai halaanko. Yleensä otan tällaiset aika rennosti, nyt en tiennyt, mitä tehdä. Melkein pysähdyin kulman taakse miettimään, mut jatkoin vaan eteenpäin. 

Sit se jo ilmestyikin mun näkökenttään. Pitkä, hoikka, silmälasipäinen mies, joka rennosti nojaili johonkin aitaan ja selasi puhelintaan. Näin Pasin ennen kuin Pasi näki mua ja muistan sen tunteen. Jotain vähän kohahti mun sisällä ja mietin, että wau. Ei huono. 



Voiko tota olla pussailematta ...?


Jotenkin sit vaan kättelin sitä. Ehkä menin vähän sekaisin siitä mun ekasta reaktiosta ja oli turvallisempi pitää etäisyyttä ja tarkkailla. Me mentiin Robert's Coffeeseen ja minä otin laten, Pasi tilasi pelkän kahvin. Siinä me sit istuttiin, sillai sivutusten. Taisin tivata siltä kauheesti kaikkea sen työhön liittyvää. Pasilla oli harmaa neulepaita. Semmonen vähän jotenkin palmikoidun näköinen, aika kiva. Se nojaili rennosti tuolissaan taaksepäin ja katsoi mua koko ajan. Sillai tarkasti, ja hymyili. 

Pasi sanoi mulle olevansa erilainen kuin kukaan, ketä oon aiemmin tavannut. Mietin, että mitähän se sillä tarkoitti, mut jotenkin uskoin sen siinä. 

Me juotiin ne kahvit ja sit sanoin, että mun pitää lähteä. Kysyin Pasilta, haluuko se lähteä  Claes Ohlsonille mun kanssa ostamaan teippiä. Pasi sanoi, että joo haluaa. Se kysyi, mihin tartten sitä ja vastasin, että mun pitää paikata mun kengät. Siihen se vaan vastasi että aha. Ilman sitä oisin ostanut ihan jotain höpöhöpö juttua. 


Pasi tykkää mun tisuista, 
ja musta on kiva "järkyttää" sitä välillä kesken työpäivän ;)


Myöhemmin Pasi sanoi, että ratkaiseva tekijä meidän treffeissä oli just se, että vein sen ekoilla treffeillä Claes Ohlsonille.  Mulla se, miltä se näytti siihen aitaan nojatessaan. Pasi oli luullut, että olin pettynyt siihen, miltä se näytti koska vaan kättelin. Minä taas olin niin häkeltynyt, etten osannut muuta tehdä. 

Siinä sen näkee, miten ihmiset helposti ajattelee ihan mitä sattuu. Etten muka ois tykännyt. Minähän olin melkein pyörtynyt kun se näytti niin ihanalta. Oon toistuvasti nyt myöhemmin kysellyt Pasilta, miltä tuntuu olla noin söpö. Ei se oikein ole siihen osannut vastata. Kaikki siinä on niin söpöä. Sen pylly, sen kädet, sen selkä, sen parta, käsikarvat ..kaikki. 

Ekojen treffien jälkeen me pidettiin parin viikon tuumaustauko. Sen jälkeen Pasi tuli mun luo paistamaan mun kanssa paahtopaistia ja sille tielle se jäi. 


Tässä me vietetään vappua yhdessä <3



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mistä me riidellään kun me riidellään?

Viime viikolla me Pasin kanssa nahistiin ja riideltiin kauheasti. Tai ainakin siltä se tuntui. En tiedä, oliko se kesäkuinen helle vai se, että vietettiin monta päivää tiiviisti 24/7 kimpassa vai se, ettei me oltu saatu tuuletettua riittävästi omia tunteita tai tultu nähdyksi ja kuulluksi siten kuin me toivottiin. Vai kaikki toi yhdessä.  Yhtä kaikki, yhteinen viikko päättyi vähän alakuloisissa tunnelmissa eikä ihan kaikkea saatu kunnolla selvitettyä. Maantantai meni mietiskellessä. Tuntui, että nyt tarttee vähän välimatkaa ja tekee ihan hyvää tehdä omia duuneja ja olla olematta yhdessä saman katon alla. Se on meille molemmille tärkeää ihan senkin takia, että yksinolo ja etäisyys kirkastaa ajatuksia. Omille tunteille tulee paremmin tilaa kun toinen ei koko ajan ole hengittämässä niskaan. Minä oon semmoinen, että mun on helpompi purkaa omia ajatuksia kirjoittamalla. Puhuessa toisen läsnäolo vie huomion. Ilmeet ja eleet vaikuttaa siihen, mihin suuntaan mun ajatukset vie. Silloi...

Matkalla

Mulle seksuaalineuvojana ja ensi viikolla (!) valmistuvana seksuaaliterapeuttina on tärkeetä, että mun asiakkaat kokee tapaamisissa tulevansa nähdyksi ja kuulluksi sekä ymmärretyksi. Oon itse kahlannut läpi aika hirveitä ajan jaksoja elämässäni ja monia vuosia on mennyt ikään kuin traumasumussa kaikenlaisista ällöttävistä tapahtumista, mitkä seurasivat toinen toistaan. Matka eheytymiseen on ollut pitkä ja se on opettanut nöyryyttä elämän edessä.  Olen oppinut ymmärtämään, että kaikki, mitä mun omassa elämässä on tapahtunut, ei tosiaankaan ole mun vika. Ja se, että joskus ihmiset vaan satuttaa toisia eikä se tarkoita, että ne ois välttämättä pahoja ihmisiä. Ne voi olla omien kokemustensa uhreja, oman menneisyytensä vankeja ja kaikki me loppujen lopuksi täällä huudetaan omaa hätäämme ja toivotaan, että meitä rakastetaan just tällaisina. Teot voi olla tuomittavia, mutta jokainen lapsi syntyy tänne viattomana ja puhtaana. Se ois tärkeetä meidän aikuisten aina muistaa. Vastuu on aina ...

Seksuaaliterapeutti Sievers

Miksi aloin seksuaaliterapeutiksi? No siinähän on monta juttua taustalla. Eihän nää ammattijutut ja sisäiset palot koskaan niin helppoja asioita oo. Kaikki lähti psykoterapiasta. Olin aika nuori, ehkä lukiossa. Mulle oli valjennut, ettei musta ikinä tulisi eläinlääkäriä. Se harmitti pitkään tosi paljon. Se oli ollut mun haaveammatti  ekasta luokasta lähtien ja olinkin tosi hyvä koulussa. Kunnes lukio, pitkä matikka, fysiikka ja kemia. Ei. Eieieieiei. Ei vaan lähtenyt lentoon. Muistan ikuisesti matikan opettajan, joka kirjoitti laskukaavoja taululle ja mutisi samalla selkä meihin päin. Ilmeisesti opetti meitä, mutta en tajunnut siitä mitään. Joskus alkuaikoina kysyin neuvoa enkä edelleenkään tajunnut mitään. Luovutin siinä sitten sen suhteen, aattelin että jaa, en sitten ollutkaan hyvä matikassa.  Sisu ei kuitenkaan antanut periksi kokonaan luovuttaa ja rimpuilin lukion loppuun kutosen-. seiskan arvosanoilla. Matikan opettaja taisi säälistä päästää mut viimeisestä kertausku...