Siirry pääsisältöön

Pasi

Bongasin Pasin Tinderistä. Mun huomion kiinnitti oikeestaan ei niinkään Pasin kuvat, vaan kuvaus minkä se oli itsestään kirjoittanut. "Huippumukava". Muistan miettineeni, että tarttisin jonkun huippumukavan mun elämään. Swaippasin oikealle ja kohta Pasi jo laittoikin mulle viestiä. 

Meidän ekat treffit oli Kauppakeskus Sellossa. Muistan miettineeni kävellessäni kohti sovittua tapaamispaikkaa, että miten mun pitää tervehtiä sitä. Kättelenkö vai halaanko. Yleensä otan tällaiset aika rennosti, nyt en tiennyt, mitä tehdä. Melkein pysähdyin kulman taakse miettimään, mut jatkoin vaan eteenpäin. 

Sit se jo ilmestyikin mun näkökenttään. Pitkä, hoikka, silmälasipäinen mies, joka rennosti nojaili johonkin aitaan ja selasi puhelintaan. Näin Pasin ennen kuin Pasi näki mua ja muistan sen tunteen. Jotain vähän kohahti mun sisällä ja mietin, että wau. Ei huono. 



Voiko tota olla pussailematta ...?


Jotenkin sit vaan kättelin sitä. Ehkä menin vähän sekaisin siitä mun ekasta reaktiosta ja oli turvallisempi pitää etäisyyttä ja tarkkailla. Me mentiin Robert's Coffeeseen ja minä otin laten, Pasi tilasi pelkän kahvin. Siinä me sit istuttiin, sillai sivutusten. Taisin tivata siltä kauheesti kaikkea sen työhön liittyvää. Pasilla oli harmaa neulepaita. Semmonen vähän jotenkin palmikoidun näköinen, aika kiva. Se nojaili rennosti tuolissaan taaksepäin ja katsoi mua koko ajan. Sillai tarkasti, ja hymyili. 

Pasi sanoi mulle olevansa erilainen kuin kukaan, ketä oon aiemmin tavannut. Mietin, että mitähän se sillä tarkoitti, mut jotenkin uskoin sen siinä. 

Me juotiin ne kahvit ja sit sanoin, että mun pitää lähteä. Kysyin Pasilta, haluuko se lähteä  Claes Ohlsonille mun kanssa ostamaan teippiä. Pasi sanoi, että joo haluaa. Se kysyi, mihin tartten sitä ja vastasin, että mun pitää paikata mun kengät. Siihen se vaan vastasi että aha. Ilman sitä oisin ostanut ihan jotain höpöhöpö juttua. 


Pasi tykkää mun tisuista, 
ja musta on kiva "järkyttää" sitä välillä kesken työpäivän ;)


Myöhemmin Pasi sanoi, että ratkaiseva tekijä meidän treffeissä oli just se, että vein sen ekoilla treffeillä Claes Ohlsonille.  Mulla se, miltä se näytti siihen aitaan nojatessaan. Pasi oli luullut, että olin pettynyt siihen, miltä se näytti koska vaan kättelin. Minä taas olin niin häkeltynyt, etten osannut muuta tehdä. 

Siinä sen näkee, miten ihmiset helposti ajattelee ihan mitä sattuu. Etten muka ois tykännyt. Minähän olin melkein pyörtynyt kun se näytti niin ihanalta. Oon toistuvasti nyt myöhemmin kysellyt Pasilta, miltä tuntuu olla noin söpö. Ei se oikein ole siihen osannut vastata. Kaikki siinä on niin söpöä. Sen pylly, sen kädet, sen selkä, sen parta, käsikarvat ..kaikki. 

Ekojen treffien jälkeen me pidettiin parin viikon tuumaustauko. Sen jälkeen Pasi tuli mun luo paistamaan mun kanssa paahtopaistia ja sille tielle se jäi. 


Tässä me vietetään vappua yhdessä <3



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Elämäni nyt - Piritan tarina, osa 2.

Muistatteko Piritan? Naisen, jonka tarinaa kävimme muutama teksti sitten läpi. Naisen, joka sairastaa syömishäiriötä ja jolla on vahingollisia ihmissuhteita takanaan. Tarina saa nyt jatkoa, Pirita halusi vielä jakaa ajatuksia siitä, millaiseksi hänen elämänsä on muuttunut.  ”Personal training -koulutus oli pitkään haaveeni. Kävin 90- luvun lopulla kuntosaliohjaajan koulutuksen ennen sairastumistani. Elämäni oli silloin henkeen ja vereen yhtä treenaamista. Lihasten muokkaamista ja erottuvuuden hakemista. Nyt 20-vuotta myöhemmin ajatukset ovat aika paljon kypsempiä ja enemmän elämää laajemmalle katsovia. Historiaa ei kuitenkaan pääse karkuun ja se kulkee mukana. Kynnys koulutukseen lähtemiselle oli korkea, ajattelin olevani kehäraakki vanhus. Tämä osoittautui turhaksi huoleksi, koska varsinkin henkisellä puolella se oli vain pelkkä vahvuus. Jalka ei nouse niin korkealle, kuin nuorempana ja nivelet paukkuvat, mutta oman kropan tuntemus huomattavasti parempi kuin nuorempana. Koska olen...

Uskonko kaiken mitä itselleni kerron?

Oletko koskaan miettinyt, millaisia asioita kerrot itsellesi päivittäin? Onko sisäinen puheesi kehuvaa, moittivaa, ilkeää vai ystävällistä? Oletko koskaan haastanut omaa sisäistä puhettasi ja yrittänyt opetella lempeämpää tapaa keskustella itsesi kanssa?   Useimmiten emme ole kovinkaan tietoisia siitä, miten itsellemme puhumme. Tapaa puhua itsellemme ohjaavat syvällä sisimmässämme olevat sisäiset mallit, jotka olemme napanneet matkan varrelta. Nämä mallit peilaavat käsitystämme todellisuudesta ja päivittäin käytettynä niistä tuleekin totuus. ”Minä uskon olevani..” kääntyy muotoon ”Minä olen..”   Oletko koskaan pysähtynyt miettimään, millaista kieltä itseäsi kohtaan käytät epäonnistuessasi jossain? Kun olet hitaampi kuin muut, kun et saavuta haluamaasi? Kun ihastuksesi kohde ei soitakaan sinulle tai treffikumppanista ei ensimmäisten treffien jälkeen enää koskaan kuulu mitään.   Kivuliaat kokemukset ja niihin liittyvät tunteet kaipaavat tulla nähdyiksi ja kuulluiksi, vaikka...

Pulmat kehosuhteessa

Jäin miettimään eilistä aihetta ja ajattelin vielä jatkaa siitä suoraan ainakin yhden postauksen verran. Toiveita asian käsittelystä otetaan vastaan :) Eli jos sinulla on esimerkiksi jokin oma tarina, jonka toivot julkaistavan (anonyyminä ja niin ettei sinua tunnisteta) ja jota toivot kommentoivani, voit laittaa minulle viestiä osoitteeseen liina@liinasievers.fi. Otan myös aihe-ehdotuksia asian tiimoilta (tai jotain muuta seksuaalisuuteen liittyvää) ilolla vastaan! Pulmallinen kehosuhde Joskus omassa kehossa eläminen tekee elämisen vaikeaksi, meillä suurimmalla osalla taitaa olla siitä kokemuksia.. Turvotus, erilaiset kivut, kuukautiset, muhkurat, peilikuva, bad hair day, you name it. Lievimmillään oma keho herättää yleistä tyytymättömyyttä. Joskus keho herättää voimakkaampia negatiivisia tunteita, kuten surua, inhoa ja pettymystä siitä, että unelmien kehon saavuttaminen tuntuu suorastaan mahdottomalta. Keho herättää huonommuuden tunteita, jos se ei vastaa oman ihanteen mukaista ...