Slutshaming

Meillä kirposi tänään aamulla mun kollegoiden kanssa värikäs keskustelu siitä, millaisia kuvia seksuaaliterapeutin on ok itsestään somessa jakaa. 

Keskustelu sai alkunsa erityistason seksuaaliterapeutti Marja Kihlströmin omalla Puhu Muru -instatilillään jakamasta pyllybiksu -kuvasta. Marjan kuvan yhteydessä oli slutshamingiin liittyvä teksti siitä, miten naisen vartaloa on ok kommentoida. 

Olen itse tuntenut Marjan monen vuoden ajan ja hän on ihminen, joka innosti myös mut lähtemään terapia-koulutukseen. Olen hänen kanssaan täysin samaa mieltä siitä, että kaikki ihmisen ulkonäköön liittyvä häiritsevä kommentointi ei todellakaan ole ok. Vaatteilla tai ilman. 

Joskus myös positiiviseksi tarkoitettu kommentti voi saada negatiivisen merkityksen, jos ulkonäköä ja pudonnutta tai kohonnutta painoa kommentoidaan yhtään millään lailla. Tätä eivät monet tule edes ajatelleeksi. Miksi meillä on niin suuri tarve lokeroida ihmisiä ulkonäön perusteella? 

Taustalta saattaa usein löytyä omaa häpeää, joka on meihin istutettu jo lapsuudessa. Miten ja millaisena ihmiskeho nähdään? Saammeko hyväksyntää ainoastaan suoritustemme kautta tai ulkonäkömme perusteella? Kytketäänkö hyväksyntä ulkoiseeen kauneuteen ja millaisena vanhempamme itsensä näkevät?

Ei meistä kukaan halua kuulla, että sulla on löllö maha, läski perse tai vääränmuotoiset tissit ihan samalla tavalla kuin ei myöskään haluta kuulla, että sun penis on liian pieni tai makaat mun päällä kuin kuollut valas. 

Kaikki kiusaaminen, häirintä ja syrjintä on väärin, kielletäänhän se jo Suomen laissakin. Toisen ulkonäön kommentointi - tapahtuu se sitten makuuhuoneessa, rannalla tai somessa - on kiusaamista. 

Häpeän tunne

Häpeä kuuluu ihmisen elämään. Se muistuttaa meitä siitä, miten epätäydellisiä ja erehtyväisiä ihmisinä olemme. Se opettaa meitä toimimaan erilaisissa ryhmissä ja kulttuureissa niissä toivotuilla tavoilla, mutta joskus sitä voi olla liikaa. Häpeä voi kasvaa niin suureksi, että se alkaa haitata elämää. 

Häpeän tunne voi kasvaa erityisen suureksi juuri seksuaalisuuteen liittyen. Seksuaalisuus ilmentää kaikkea sitä, mitä me ihmisinä ollaan ja miten itseämme ilmennetään. 

 

Minä kuvasta; Ne vuodet, kun olin ulkonäöllisesti seksikkäimmilläni, olin sisäisesti onnettomimmillani. Silloin en nähnyt sitä, miten upealta näytin, vaan surin, miksei kukaan nähnyt minua sellaisena kuin olin. Koin saavani positiivista palautetta siksi, että näytin hyvältä. Pelkäsin näyttää yhtään miltään muulta muiden silmissä, koska ajattelin, etten kelpaa. Liikkuminen oli pakonomaista, syöminen rajoitettua. Yritin olla hyvä äiti, kipuilin vaimona, halusin olla paras ammatissani ja suoritin elämääni. Olin energiaa täynnä töissä kouluttaessani ja valmentaessani, kotona raahauduin eteenpäin ja olin äärettömän väsynyt. Häpesin ihan kaikkea; en ollut riittävä äitinä, en liitossani kelvannut ihmisenä, halusin olla asiantuntijana viisaampi. Ahdisti, en nukkunut, kroppa hajoili, minulla oli kauheasti ruokarajoitteita koska vatsa oireili. 

Elämänmuutosten, terapian ja koulutusten kautta olen saanut rakennettua itsestäni tänä päivänä elämääni tyytyväisen ja itseäni kohtaan sallivamman ihmisen. Häpeästä ei koskaan pääse täysin eroon, mutta sitä pystyy vähentämään ja sen kanssa oppia elämään.

Liiallinen häpeä on jatkuvasti läsnä. Se alkaa rajoittaa elämää ja saa meidät valppaiksi ja varuilleen kaiken suhteen. Ihminen alkaa helposti oman häpeänsä kourissa toimimaan muiden ihmisten odotusten suhteen sen sijaan, että kuuntelisi omia tarpeitaan ja toiveitaan. 

Pieni lapsi ei osaa hävetä, häpeän tunne istutetaan häneen vanhempien ihmisten toimesta. Kasvatammeko lapsistamme tulevaisuuden häpeäjiä vai terveesti itseensä, kehoonsa ja seksuaalisuuteen suhtautuvia ihmisiä? Jos me huudellaan rannoilla ja kaduilla hävyttömyyksiä toisen ihmisen ulkonäköön liittyen lasten kuullen, niin kenen häpeä lapsiin tarttuu? 

Slutshaming

Tämä termi kuvaa tilanteita, joissa ihmisen seksuaalisuus käännetään aseeksi häntä vastaan. Valitettavan usein tämä kohdistuu naisiin sekä vähemmistöryhmiin. 

Slutshaming tarkoittaa sitä, että henkilöä kritisoidaan tavoista, joilla hän ilmentää omaa seksuaalisuuttaan. Siitä saatetaan tehdä johtopäätöksiä, joita käytetään hänen ihmisarvonsa vähättelemiseen.

Seksikumppaneiden määrä, paljastavat vaatteet, käytös .. Näihin on isketty epäsopivuuden leima, joka alkaa liian helposti määrittää ihmistä.

Mielenkiintoiseksi tämän asetelman tekee, kun tiukan ammattitaitoinen, julkisuudessa esillä oleva ihminen esittelee itsestään paljastavia kuvia. Nyökyttelemmekö mukana ja kuulemme asian kuvan takana (lukeehan se kuvan alla tekstissäkin) vai alammeko arvostella tapaa, millä asioista puhutaan tai niitä tuodaan esille? 

Muuttaisiko kuva käsitystä omasta asiantuntijuudestani, mikäli esiintyisin tässä Trainer4You:n mainoskuvassa seksikkäissä rintaliiiveissä ja pitsisissä alushousuissa? Muuttaisiko seksikäs kuva käytännön tietotaitoani mihinkään suuntaan? Miksi pukeutumisella on väliä?

Kaikki keskustelu on tärkeää. Keskustelun avulla luomme uusia normeja, kalisutamme vanhoja rakenteita ja muutamme maailmaa. Kunhan se keskustelu tehtäisiin toista kunnioittaen ja ketään loukkaamatta. 

Puhutaan sitten seksologian asiantuntijasta, naapurin Mirasta tai Markusta. Valitaan rakkaus, tänäänkin <3