Miksi aloin seksuaaliterapeutiksi? No siinähän on monta juttua taustalla. Eihän nää ammattijutut ja sisäiset palot koskaan niin helppoja asioita oo.
Kaikki lähti psykoterapiasta. Olin aika nuori, ehkä lukiossa. Mulle oli valjennut, ettei musta ikinä tulisi eläinlääkäriä. Se harmitti pitkään tosi paljon. Se oli ollut mun haaveammatti ekasta luokasta lähtien ja olinkin tosi hyvä koulussa. Kunnes lukio, pitkä matikka, fysiikka ja kemia. Ei. Eieieieiei. Ei vaan lähtenyt lentoon. Muistan ikuisesti matikan opettajan, joka kirjoitti laskukaavoja taululle ja mutisi samalla selkä meihin päin. Ilmeisesti opetti meitä, mutta en tajunnut siitä mitään. Joskus alkuaikoina kysyin neuvoa enkä edelleenkään tajunnut mitään. Luovutin siinä sitten sen suhteen, aattelin että jaa, en sitten ollutkaan hyvä matikassa.
Sisu ei kuitenkaan antanut periksi kokonaan luovuttaa ja rimpuilin lukion loppuun kutosen-. seiskan arvosanoilla. Matikan opettaja taisi säälistä päästää mut viimeisestä kertauskurssista läpi. Kuvitelkaa, kertauskurssista. Olin aika hunningolla jonkun aikaa. Aloin siinä kumminkin miettiä, että mitäs hittoa tässä nyt keksisi. Siinä vaiheessa psykoterapia alkoi pyöriä mun päässä. Ihmiset kiinnosti mua kauheesti. Olin silloin vaan vielä niin kauheen arka ja epävarma, etten uskaltanut viedä ajatusta sen pitemmälle.
Niinpä opiskelin toimintaterapeutiksi, menin naimisiin , sain mun lapset, opiskelin personal traineriksi, ravintovalmentajaksi, tein töitä ihan hulluna, kriiseilin mun avioliitossa ja sitten erosin. Eron jälkeen mulla riitti miehiä. Minä hain rakkautta, miehet seksiä, jossain mentiin ristiin. Mikään ei vaan onnistunut. Joko mies oli sekaisin päästään, tai minä olin ja kaikki tuntui pyörivän ympyrää. Ihan niin kuin avioliitossakin. Mulla oli tunne, että en koskaan kelvannut kenellekään kokonaisena.
Pitkässä juoksussa se alkoi nakertaa mua sisältä ihan kauheesti. Ja se alkoi kiinnostaa mua. Mikä ajoi ihmistä ihmissuhteissa eteenpäin? Oliko aitoa rakkautta olemassakaan? Miksi seksi oli niin tärkeetä että se meni kaikessa kaiken ohi? Oliko se oikeesti niin?
Tein yhteistyötä yhden lääkärin, Vilhon kanssa, joka tutustutti mut yhteen seksuaaliterapeuttiin, Marjaan. Meistä tuli Marjan kanssa frendejä ja ajatus alkoi kypsymään mun päässä. Mitä jos lähtisinkin opiskelemaan seksuaaliterapeutiksi? En ollut sitä aiemmin edes miettinyt. Seksi ja seksuaalisuus oli mulle olleet vähän vaikeita asioita. Mut siitä se sitten lähti.
Tällä viikolla valmistun seksuaaliterapeutiksi. Olen myös startannut mun matkan kohti psykoterapeutin ammattia. Siihen mun pitää kuitenkin vielä hetki kerätä voimia (ja rahaa ...) että saan ne opinnot hoidettua loppuun. Viimeiset vuodet on olleet ihan hemmetin rankkoja. Mut nyt tänään, kun mietin mun elämää. Oon just siellä, missä oon onnellinen.
Kaikki lähti psykoterapiasta. Olin aika nuori, ehkä lukiossa. Mulle oli valjennut, ettei musta ikinä tulisi eläinlääkäriä. Se harmitti pitkään tosi paljon. Se oli ollut mun haaveammatti ekasta luokasta lähtien ja olinkin tosi hyvä koulussa. Kunnes lukio, pitkä matikka, fysiikka ja kemia. Ei. Eieieieiei. Ei vaan lähtenyt lentoon. Muistan ikuisesti matikan opettajan, joka kirjoitti laskukaavoja taululle ja mutisi samalla selkä meihin päin. Ilmeisesti opetti meitä, mutta en tajunnut siitä mitään. Joskus alkuaikoina kysyin neuvoa enkä edelleenkään tajunnut mitään. Luovutin siinä sitten sen suhteen, aattelin että jaa, en sitten ollutkaan hyvä matikassa.
Sisu ei kuitenkaan antanut periksi kokonaan luovuttaa ja rimpuilin lukion loppuun kutosen-. seiskan arvosanoilla. Matikan opettaja taisi säälistä päästää mut viimeisestä kertauskurssista läpi. Kuvitelkaa, kertauskurssista. Olin aika hunningolla jonkun aikaa. Aloin siinä kumminkin miettiä, että mitäs hittoa tässä nyt keksisi. Siinä vaiheessa psykoterapia alkoi pyöriä mun päässä. Ihmiset kiinnosti mua kauheesti. Olin silloin vaan vielä niin kauheen arka ja epävarma, etten uskaltanut viedä ajatusta sen pitemmälle.
Seksuaaliterapeutti Sievers
Niinpä opiskelin toimintaterapeutiksi, menin naimisiin , sain mun lapset, opiskelin personal traineriksi, ravintovalmentajaksi, tein töitä ihan hulluna, kriiseilin mun avioliitossa ja sitten erosin. Eron jälkeen mulla riitti miehiä. Minä hain rakkautta, miehet seksiä, jossain mentiin ristiin. Mikään ei vaan onnistunut. Joko mies oli sekaisin päästään, tai minä olin ja kaikki tuntui pyörivän ympyrää. Ihan niin kuin avioliitossakin. Mulla oli tunne, että en koskaan kelvannut kenellekään kokonaisena.
Pitkässä juoksussa se alkoi nakertaa mua sisältä ihan kauheesti. Ja se alkoi kiinnostaa mua. Mikä ajoi ihmistä ihmissuhteissa eteenpäin? Oliko aitoa rakkautta olemassakaan? Miksi seksi oli niin tärkeetä että se meni kaikessa kaiken ohi? Oliko se oikeesti niin?
Tein yhteistyötä yhden lääkärin, Vilhon kanssa, joka tutustutti mut yhteen seksuaaliterapeuttiin, Marjaan. Meistä tuli Marjan kanssa frendejä ja ajatus alkoi kypsymään mun päässä. Mitä jos lähtisinkin opiskelemaan seksuaaliterapeutiksi? En ollut sitä aiemmin edes miettinyt. Seksi ja seksuaalisuus oli mulle olleet vähän vaikeita asioita. Mut siitä se sitten lähti.
Tällä viikolla valmistun seksuaaliterapeutiksi. Olen myös startannut mun matkan kohti psykoterapeutin ammattia. Siihen mun pitää kuitenkin vielä hetki kerätä voimia (ja rahaa ...) että saan ne opinnot hoidettua loppuun. Viimeiset vuodet on olleet ihan hemmetin rankkoja. Mut nyt tänään, kun mietin mun elämää. Oon just siellä, missä oon onnellinen.
Kesäkengät
Kommentit
Lähetä kommentti