Siirry pääsisältöön

Joutilaisuuden ääni

Korona on ollut aika kova paukku. Sehän me ollaan tässä nähty, ihan maailman laajuisesti, miten syvästi se vaikuttaa. Se on koskettanut monia meistä monella eri tapaa ja monella tasolla. 

Ite en oo nähnyt mun perhettä moneen kuukauteen. Siis vanhempia, siskoa ja veljeä ja niitten kaikkia lapsia. Ystävien kanssa ollaan oltu vaan etäyhteyksissä. Monet mun ystävistä kuuluu riskiryhmään, joten täytyy muistaa olla senkin takia olla ekstra-varovainen. Onneksi mun ei oo tarttenut ihan yksin olla, se ois kaikkein kauheinta. Mun sydän on niiden yksinäisten luona, joilla ei oo ketään. 

Jostain luin, että yksinäisyys on kohta suurempi terveysriski kuin ylipaino. Aika paradoksaalista, että korona on ajanut ihmiset koteihinsa ja monella tutut harrastukset ovat jääneet. Alkoholin kulutus on yhteiskunnassa noussut ja myös ylipainon kehitys on noususuunnassa. Monien liitot rakoilee, kun ollaan liikaa yhdessä samojen seinien sisällä. Riidat lisääntyy, paha olo lisääntyy. Yksinäisyys lisääntyy.

Opiskeluryhmä tuo läheisyyttä ja uusia ystäviä 


Ihminen tarttee kosketusta. Yhteyttä. Sitä hyvän olon hormonien ryöppyä, mitä toinen ihminen voi meidän kehossa saada aikaan. Silloin kun me ollaan yhteydessä muihin ihmisiin, meidän kehossa ryöppyilee oksitosiinia, endorfiineja ja dopamiinia. Se yhteys voi syntyä missä vaan, missä me koetaan yhteyttä, hyväksyntää ja läsnäoloa muiden ihmisten kanssa. Yksikin ystävä riittää. 

Mulla oli kerran yksi poikaystävä, joka meidän eron jälkeen kipuili kauheesti yksinäisyyden tunteen kanssa. Muistan, miten me käytiin siitä yksi hyvä keskustelu, jonka lopussa tää mun ex-boifrendi oivalsi, että on kaksi eri asiaa. Olla yksin vapaaehtoisesti ja olla yksinäinen koska sulla ei oo vaihtoehtoa. 

Tää oivallus aukaisi  ihan uuden maailman ja ex-poikkis alkoi suhtautumaan valoisammin moneen eri asiaan. Hän ei ollut koskaan ajatellut, että hän voi valita. Soittaa kitaraa yksin kotona tai lähteä pubiin ystävän kanssa oluelle. Ahdistus tästä asiasta väheni ja silloin kun hän oli yksin, sydän oli keveämpi ja siitä tuli helpompaa kestää.

Joutilaisuus on sitä, kun ei ole mitään tekemistä. Se on pitkiä kahvihetkiä, kattoon tuijottelua, random höpöttelyä, kylki kyljessä köllöttelyä. Tämmöisenä joutilaisuuden hetkenä ihminen on ihan vaan läsnä. Totta itselleen ja avoin mahdollisuuksille. Sitä kautta se voi olla mahdollisuus myös löytää uusia ystäviä. 

Suorittaminen tappaa kaiken luovuuden, ja siksi meiltä helposti menee ohi kaikenlaista kivaa oravanpyörässä juostessa. Välillä tekee ihan hyvää olla niin ettei oo kiire mihinkään. Ihmiset siinä meidän ympärillä näyttää kovin erilaisilta, kun me oikeesti pysähdytään katsomaan niitä. Sillai hitaasti ja ilman vauhtia. 

Oon ite semmonen, että kokeakseni todellista läheisyyyttä henkisellä tasolla, tartten usein myös fyysistä kosketusta. Ihan vaan semmosta jotain hipsuttelua, ei sen tartte olla mitään sen kummempaa. Voidaan ystävien kanssa juoda kahvia sohvalla jalat päällekkäin ristissä, tai keskustella rantakallioilla kyljetysten. Parhaat keskustelut parisuhteessakin syntyy aina niissä hetkissä kun maataan sängyssä iho ihoa vasten. 

Läheisyys kasvattaa itseluottamusta, itsetuntemusta, sosiaalista älykkyyttä ja herkistää eri aisteja. Jos me ei osata olla tarpeeksi joutilaita, ei meillä oo riittävästi kiireetöntä läsnäoloa eikä läheisyyttäkään. 

Siinä missä yksinäisyys on yksilön tragedia ja yhteiskunnan ongelma, on joutilaisuus mahdollisuus jollekin uudelle. Yksinäisyys vie terveyden ja toimintakyvyn, joutilaisuus parantaa aivojen toimintaa ja luo pohjaa mahdollisuuksille. 

Jos sulla on aikaa tänään olla joutilas, voisiko sitä aikaa käyttää vaikka semmoiseen mietiskelyyn, että onko sulla joku josta et oo pitkään aikaan kuullut - ja voisiko siihen tyyppiin vaikka ottaa yhteyttä ihan vaan höpöttelyn merkeissä?


Kiireettömät aamut voi olla sellaisia, että nautitaan aamupalaa sängyssä ja ollaan lähekkäin. Seksikin voi alkaa maistua ihan erilaiselta (kahvipusut on NIIN jees ..) kun on ensin saanut tankata toisen iholla 










Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Himo vs. läheisyys

Aloin aiemmin tänään miettiä halua ja rakkautta selaillessani Esther Perelin kirjaa "Mating in captivity". Miksi ihminen hakee turvaa ja miksi suurimmassa osassa pitkiä liittoja turva, rakkaus ja seksuaalinen intohimo erkaantuvat toisistaan? Onko toisiinsa sitoutuneiden ihmisten välillä aitoa rakkautta ilman himoa ja mitä on himo ilman rakkautta?  Me ihmiset kuljetaan kahdella eri bensalla meidän ihmissuhteissa. Molemmat niistä tuottavat meille mielihyvää.  Toista käytettäessä  aktivoituvat läheisyyteen ja rakkauteen valmistavat ja kumppanuutta vahvistavat tunteet. Näitä on esimerkiksi rakkauden kokemus, levollisuus, tyytyväisyys, rentoutuminen ja fiilis keskinäisestä tunneyhteydestä.  Toiseen puoleen  liittyvät energiset ja kiihottavat tunteet ja kokemusten tavoittelu, kuten himo toista kohtaan, onnistumisen kokemukset, jännite, erillisyys toisesta, innostuminen ja vietteleminen.  Haasteena meillä ihmisillä on usein juuri se, miten saada näm...

Slutshaming

Meillä kirposi tänään aamulla mun kollegoiden kanssa värikäs keskustelu siitä, millaisia kuvia seksuaaliterapeutin on ok itsestään somessa jakaa.  Keskustelu sai alkunsa erityistason seksuaaliterapeutti Marja Kihlströmin omalla Puhu Muru -instatilillään jakamasta pyllybiksu -kuvasta. Marjan kuvan yhteydessä oli slutshamingiin liittyvä teksti siitä, miten naisen vartaloa on ok kommentoida.  Olen itse tuntenut Marjan monen vuoden ajan ja hän on ihminen, joka innosti myös mut lähtemään terapia-koulutukseen. Olen hänen kanssaan täysin samaa mieltä siitä, että kaikki ihmisen ulkonäköön liittyvä häiritsevä kommentointi ei todellakaan ole ok. Vaatteilla tai ilman.  Joskus myös positiiviseksi tarkoitettu kommentti voi saada negatiivisen merkityksen, jos ulkonäköä ja pudonnutta tai kohonnutta painoa kommentoidaan yhtään millään lailla. Tätä eivät monet tule edes ajatelleeksi. Miksi meillä on niin suuri tarve lokeroida ihmisiä ulkonäön perusteella?  Taustalta saa...

Ärtynyt suoli ja seksuaalisuus

Vatsaa vääntää, turvottaa. Housut eivät mahdu jalkaan, kylkeen pistää ja lähimmän vessan sijainti täytyy olla tarkkaan tiedossa. Oma ulkomuoto hävettää ja pieruja saa pidätellä pitkin päivää. Kuulostaako tutulta? Saatat kärsiä ärtyneen suolen oireyhtymästä, eli IBS:stä.     Vajaa 20 prosenttia suomalaisista kärsii ärtyneestä suolesta. Naisilla vaiva on puolet yleisempää, kuin miehillä. Ärtyneen suolen oireita ovat vatsakivut, vatsan turvotus, ilmavaivat, ripuli ja ummetus. Ulosteissa voi esiintyä limaa. Myös närästystä ja röyhtäilyä saattaa esiintyä, samoin päänsärkyä, rintakipuja ja virtsaamisvaivoja. Oireet voivat olla aaltomaisia, joita epäsäännöllinen arki, stressi, epäsäännöllinen ja epäterveellinen ruokailu sekä ravitsemus pahentavat.   Yhteiskunnassa elää edelleen tiukassa ajatus siitä, ettei etenkään nainen saa haista pahalle eikä hänen ruumiistaan erity mitään ällöttäviä eritteitä. Häpeä ja pelko voivat istua järjettömän tiukassa sen suhteen, että joutuisi naurun...